Vapahtaja syntynyt on! Kuule: syntynyt on hän,
Joka yksin antaa voipi tosi-onnen, elämän,
Jonka nimess' yksin taivaan kultaportit aukeaa,
Murtuu kärki murehitten, synnin siteet raukeaa.
Vapahtaja syntynyt on! Eikö siis siin' oisi syy
Loistaa riemusta sen silmän, joka usein kyyneltyy?
Riemuitsethan kevähällä kevään kukkasista sä,
Riemuitsethan kevätpäivän kirkkahista säteistä!
Etkö sitten, ihmisrinta, riemuitsisi hänestä,
Joka sydämeesi tehdä tahtoo kukkaiskylvöä?
Hänestä, jok' uuden valon, kevätvalon sieluus lois'
Iki-onnen, rauhan antais, tyyntää kaikki myrskyt vois?
Avaa sydämesi hälle, avaa elos keväässä!
Hänessä on sulle kaikki; totuus, tie ja elämä!
Avaa sydämesi hälle! Hän on sielun puhdistus,
Hänest' eloos, rientoihisi virtaa voima, siuna'us!
LUOTA, SIELU, HERRAHASI!
Luota, sielu, Herrahasi!
Ääretönhän armons' on,
Katuville laupeutensa
Lausumaton, pohjaton!
Herran luo siis luottaen
Käy, oi, sielu suruinen!
Luota, sielu, Herrahasi!
Kuolemaas ei tahdo hän.
Tähteshän hän kärsi, kuoli
Ristinkuolon hirveän!
Luottaos, oi, Herraas siis!
Hän suo lohdun murheisiis!
Luota, sielu, Herrahasi!
Katso uskon katsehin,
Mitkä merkit käsissänsä,
Jaloissaan on vieläkin;
Mitkä merkit vieläkin
Kantaa paimen parahin!
Luota, sielu, Herrahasi!
Parhain teistä on se tie,
Jota hän sua johtaa, vaikka
Ruusuin yli ei se vie.
Sittenkin, oi, sittenkin,
On se teistä parahin!
Luota, sielu, Herrahasi!
Luottaos, oi, luottaos!
Korpimatkan jälkeen kerran
Ihana on palkintos;
Iki-ilo verraton
Sulopalkintosi on!