ARINA. Päästä hänet sisään ja pyydä odottamaan.
(Dunjashka juoksee eteiseen ja avaa oven. Kuuluu ääniä. Kotona? — Kotona, olkaa hyvä, käykää sisään. Kaikki koettavat uteliaina tirkistää oven raosta eteiseen).
AGAFJA (säikähtäen huudahtaa.) Ah, miten lihava!
FJOKLA. Tulee, tulee (kaikki juoksevat täyttä laukkaa pois).
XIV Kohtaus.
Ivan Pavlovitsh Kana ja Dunjashka.
DUNJASHKA. Odottakaa täällä.
(Poistuu).
KANA. Saattaahan odottaa, saattaapa kyllä, kunhan vain en viipyisi liian kauan: poistuin departementista ainoastaan muutamaksi minutiksi. Äkkiä saattaa pistää kenraalin päähän kysästä: "Missä ulosottomies?" "Morsianta meni katsomaan"… Kunhan vain se ei antaisi minulle sellaista morsianta, että… Mutta annappa, kun katsotaan vielä kerran luetteloa. (Lukee) "Kaksikerroksinen kivitalo". (Kohottaa katseensa ja silmäilee kattoa). Oikein! "Kaksi sivurakennusta, toinen kiviperustuksella, toinen puinen…" No, tuo puurakennus on huononpuoleinen… Vaunut, parilla ajettava reki, pari vällyä, isompi ja pienempi. Kenties kelpaavat reumatismin aikana. Ämmä tosin vakuutti, että ovat parasta lajia; hyvä on, olkoot vain. "Kaksi tusinaa hopealusikoita…" Tietystihän talossa tarvitaan hopealusikoita. "Kaksi ketunnahkaturkkia…" Hm. "Neljä suurta untuvapatjaa ja kaksi pientä." (Puristaa huulensa yhteen) "Kuusi paria silkki- ja kuusi paria karttuunipukua, kaksi yöviittaa, kaksi…" No, tämä on joutava pykälä! "Alusvaatteita, lautasliinoja…" No, tehköön tässä, miten itse haluaa. Muuten on ajoissa otettava kaikesta selvä. Nyt saattavat luvata kaikki, sekä talon että vaunut, mutta kun olet mennyt naimisiin, huomaatkin omistavasi ainoastaan untuvapatjoja ja höyhentyynyjä.
(Kuuluu soitto. Dunjashka juoksee kamarin läpi avaamaan ovea.
Kuuluu ääniä: Kotona? Kotona).