XV Kohtaus.
Ivan Pavlovitsh ja Anutshkin.
DUNJASHKA. Odottakaa täällä. He saapuvat heti.
(Poistuu. Anutshkin kumartaa).
KANA. Hyvää päivää!
ANUTSHKIN. Minulla on kenties kunnia puhua talon suloisen emännän isän kanssa?
KANA. Ei suinkaan, ei minkään isän kanssa. Minullahan ei ole vielä lapsia.
ANUTSHKIN. Ai, anteeksi, anteeksi.
KANA (syrjään.) Tuon miehen naama tuntuu epäilyttävältä: eiköhän tuo vain liene tullut samoissa aikeissa kuin minäkin (Ääneen.) Teillä arvatenkin on jotakin asiaa talon emännälle?
ANUTSHKIN. Ei ole, ei ole mitään — poikkesin vain taloon kävelymatkalla ollessani.