KANA. Ulosottomies Ivan Pavlovitsh Kana.
SHEVAKIN (Ei kuullut.) Niin, olen minäkin haukannut palasen. Matkaa kestää, tiedän ma, vielä melko pitkälti, ja ilmakin on kylmähkö, siitäpä purasinkin sillipalasen ja leipää.
KANA. Ei, te ette ymmärtäneet minua, minun sukunimeni on Kana.
SHEVAKIN (Kumartaen.) Ah, anteeksi! olen vähän huonokuuloinen. Minä ajattelin todellakin, että Te tahdoitte sanoa syöneenne kanaa.
KANA. Niin, minkä sille mahtaa! Tahdoinhan tosin jo pyytää kenraalia, että hän sallisi minun ottaa nimekseni Kananen, mutta sukulaiseni saivat estetyksi, sanoivat että silloin olisi melkein sama, jos nimeni olisi Munanen.
SHEVAKIN. Niin, sattuuhan sitä. Siinä meidän kolmannessa eskaaderissa oli kaikilla, sekä upseereilla että matruuseilla, omituisia sukunimiä! Virutusastia, Juoppolalli, Palanut paisti. Nämä olivat luutnantteja. Mutta erään midshipsmanin, oikein kelpo midshipsmanin, nimi oli Läpi. Sattui, että kapteeni huusi hänelle: "Hoi Läpi, tuleppa tänne!" Kaikki tekivät pilaa hänestä: "Siinäpä vasta Läpi", sanottiin hänelle useinkin.
(Eteisestä kuuluu soitto. Fjokla juoksee huoneen poikki)
KANA. Ahaa, päivää, muorikulta.
SHEVAKIN. Hyvää päivää, mitä kuuluu, sydänkäpyseni.
ANUTSHKIN. Päivää, Fjokla Ivanovna.