FJOKLA. (Juoksee kiireesti.) Kiitoksia, kiitoksia, hyvät isät, terveyttä kuuluu!
(Avaa oven, eteisestä kuuluu ääniä: Kotona? Kotona. Sitte muutamia kuiskaten lausuttuja sanoja, joihin Fjokla vastaa harmistuneella äänellä: Katsoppa mokomaa!)
XVII Kohtaus.
Samat, Kotshkarev, Podkolesin ja Fjokla.
KOTSHKAREV (Podkolesinille.) Muista vaan pitää kuranssia, muuta ei tarvita. (Katsahtaa ympärilleen ja kumartaa hiukan hämmennyksissään; itsekseen.) Hitto vie, minkälainen väkijoukko! Mitä tämä merkitsee? Ovatkohan nekin sulhasia? (Sysäsee Fjoklaa ja puhuu hänelle hiljaa.) Miltä ilmansuunnilta olet koonnut tuollaisen varisjoukon — hä?
FJOKLA (Puoliääneen.) Ei ne variksia ole, kunniallisia ihmisiä kaikki.
KOTSHKAREV (Fjoklalle.) Ei noista noista vieraista väliä, nukkavieru kauhtanoita.
FJOKLA. Elä nuolase ennenkuin tipahtaa. Itselläsikään ei ole mitään syytä ylvästellä: väliin saat leivättä lientä, väliin lientä leivän kanssa.
KOTSHKAREV. Varmaankin noilla sinun rikkaillasi on reikä joka taskussa. (Ääneen.) Mitä hän tekee? Tämä ovi luultavasti vie hänen makuuhuoneeseensa.
(Lähestyy ovea.)