ARINA. Pyydän nöyrimmästi, istukaa. (Kääntyen Anutshkiniin.) Sallikaa kysyä, missä asioissa saavuitte?
ANUTSHKIN. Naapurina. Asun aivan teidän naapurinanne.
ARINA. Suvaitsetteko asua kauppiaan vaimo Tulubovan asunnossa tuolla vastapäätä.
ANUTSHKIN. En. Asun vielä Hiekoilla, mutta aijon aikaa myöten muuttaa tänne naapuriksi tähän kaupunginosaan.
ARINA. Pyydän nöyrimmästi: istukaa. (Kääntyen Kotshkareviin.) Sallikaa kysyä…
KOTSHKAREV. Ettekö todellakaan tunne minua? (Kääntyen Agafjan puoleen.)
Ettekö tekään, neiti?
AGAFJA. Minusta tuntuu, että en ole koskaan nähnyt teitä.
KOTSHKAREV. Koettakaapa muistella: varmastikin olette nähnyt minut jossakin.
AGAFJA. En todellakaan muista, missä. Jollei se olisi ollut
Birjushkinien luona.
KOTSHKAREV. No, juuri siellä.