KANA. Kaikkein ikävintä on se, että kun sellaisella ilmalla täytyy istuskella yksin. Toista on naineen ihmisen, hänellä ei ole ikävä, mutta yksinäiselle se on aivan…
SHEVAKIN. Kuoleman ikävä, aivan kuoleman ikävä!
ANUTSHKIN. Niin, samaa minäkin.
KOTSHKAREV. Sanos muuta, aivan kiduttavaa, ei mitään iloa, jumala armahda sellaiseen tilaan joutumasta.
KANA. Neitiseni, jos teidän tulisi valita itsellenne? Sallikaa minun saada tietää teidän makunne. Anteeksi, että minä näin suoraan. Missä virassa soisitte miehenne olevan?
SHEVAKIN. Tahtoisitteko, neitiseni, että teillä olisi mies, joka on ollut tekemisissä meren myrskyisten aaltojen kanssa.
KOTSHKAREV. Ei, ei! Minun mielestäni on parhain ihminen se, joka yksin hoitaa melkein koko departementin asiat.
ANUTSHKIN. Miksi virittää ennakkoluuloja? Miksi tahdotte halveksia henkilöä, joka, vaikkakin on palvellut jalkaväessä, kuitenkin osaa pitää ylhäisen seuraelämän sääntöjä arvossa?
KANA. Päättäkää te, hyvä neiti!
AGAFJA (Vaikenee.)