XIX Kohtaus.
Samat ja Starikov.
STARIKOV (Kumartaa hyvin nopeasti, kauppiaan tapaan, vähän sivuttain.) Palvelijanne, Arina Pantelejevna! Pojat siellä Gostini dvorissa kertoivat, että aiotte myydä villoja.
ARINA (Kääntyy halveksien, lausuu puoliääneen, mutta kuitenkin niin kovaa, että hänkin kuulee). Ei tämä ole mikään kauppapuoti.
STARIKOV. Peijakas! Sopimattomaan aikaan taisin tulla? Ilman meitäkin olisivat tainneet asian sopia.
ARINA. Pyydän, pyydän, Aleksei Dmitrijevitsh; vaikka villoja emme kauppaakaan, olemme kuitenkin iloisia tulostanne. Pyydän nöyrimmästi istumaan.
(Kaikki istuvat. Äänettömyys.)
KANA. Omituinen ilma nykyisin; aamulla näytti aivan siltä kuin tulisi sade, mutta tuntuu menneenkin ohi.
AOAFJA. Niin; ei tästä ilmasta ole mihinkään, joskus on kirkasta, joskus taas aivan siinä tuokiossa sade tulossa. Ikävä, hyvin ikävä ilma.
SHEVAKIN. Neitiseni, me olimme Sisiliassa kevätaikaan, meidän aikamme mukaan helmikuussa. Sattui että kun läksi ulos, oli kirkas ilma ja sitte äkkiä sade, rankka sade.