AGAFJA. Kuinka niin?
KOTSHKAREV. Tietysti, Ivan Kusmitsh on mies… ihminen, jonka vertaista saa hakea.
AGAFJA. No, entä Ivan Pavlovitsh.
KOTSHKAREV. Hänkin on kelvoton, kuten kaikki toisetkin, aivan kelvoton.
AGAFJA. Näinköhän sitte aivan kaikki?
KOTSHKAREV. Aivan kaikki. Ajatelkaa ainoastaan, verratkaa heitä toisiinsa, Ivan Kusmitsh on paras. Kaikki toiset ovat aivan joutavaa väkeä, Ivan Pavlovitsh, Nikonor Ivaaovitsh ja kaikki muut, hitto ties, mitä he oikeastaan ovat miehiään!
AGAFJA. Mutta kyllä he ovat kaikki, oikein… vaatimattomia.
KOTSHKAREV. Vaatimattomia! mitä vielä, oikeita riitapukareitta, hurjaa väkeä. Tekeekö teidän mielenne todellakin tulla piestyksi jo häiden jälkeisenä päivänä.
AGAFJA. Oi, Jumalani! Kyllä tämä on vaikeata, voipiko olla mitään tämän pahempaa.
KOTSHKAREV. Tietysti ei. Tämän pahempaa ei voi edes keksiä.