KANA (Sylkäsee harmissaan.) Taaskin soittavat!
IV Kohtaus.
Samat ja Anutshkin.
ANUTSHKIN. Hyvä neiti, kenties minä tulen aikaisemmin kuin hyvä tapa vaatii… (Huomattuaan toiset, huudahtaa ja kumartaa.) Palvelijanne!
KANA (Syrjään.) Mene hiiteen palvelijoinesi! Piruko sinutkin tänne toi, senkin laihakoipi! (Ääneen.) No, hyvä neiti, päättäkää nyt. Olen virkamies, joten minulla on vähän aikaa: — "niin", tahi "ei?"
AGAFJA (Hämillään.) Ei tarvitse… ei tarvitse… (Syrjään.) En tiedä mitä vastata.
KANA. Kuinka ei tarvita? Missä suhteessa ei tarvita?
AGAFJA. Minä en tarkoittanut mitään, en mitään… Enhän minä sitä… (Kooten voimiaan.) Menkää matkoihinne!… (Syrjään, lyöden kätensä yhteen.) Jumalani! mitä minä sanoin?
KANA. Kuinka "menkää matkoihinne?" Mitä merkitsee sananne: "menkää matkoihinne?" Sallikaa minun kysyä, mitä te tarkoitatte?
(Panee kädet taskuunsa ja polkee jalkaansa uhkaavasti.)