AGAFJA (Katsoo häneen säikähtyneesti.) Ai, ai, hän lyö minua, lyö.
(Juoksee pois. Kana jää seisomaan suu auki. Arina Panteleimonovna saapuu sisään huudon kuultuaan, katsoo Kanaan ja kirkaisee: Voi, voi, hän lyöpi! ja juoksee pois.)
KANA. Mitä tämä nyt oikeastaan merkitsee! Onpa tämä koko juttu, totta tosiaan!
(Ovikello soi ja eteisessä ääniä.)
KOTSHKAREV. No, tule nyt, tule, miksi sinä pysähdyit.
PODKOLESIN. Mene sinä edellä. Tulen heti, korjaan vain hiukan valjaitani.
KOTSHKAREVIN ÄÄNI. Luikit taaskin pakoon.
PODKOLESIN. Enkä luiki! totta jumaliste en luiki!
V Kohtaus.
Samat ja Kontshkarev.