KOTSHKAREV. Mitään ei tarvita; lähtekää vain kotia; ilmoitan teille jo tänään. (Saattaa hänet.) Mutta, tuhannen perkelettä! mitä hittoa tämä merkitsee? Miksi se Podkolesin ei tule? Tämä on omituista. Vieläkö hän todellakin korjailee niitä valjaitaan.
IX Kohtaus.
Kotshkarev, Agafja Tihonovna.
AGAFJA (Katsellen ympärilleen.) Mitä, menivätkö kaikki pois? Eikö ole ketään jälellä?
KOTSHKAREV. Pois menivät, pois menivät. Ei ole ketään.
AGAFJA. Oi, jos te tietäisitte, miten minä vapisin. Sellaista minulle ei ole sattunut ikipäivinä. Mutta kyllä on julma mies tuo Kana, mikä tyranni hän olisikaan vaimolleen. Minusta tuntuu yhä, että hän on tuossa paikassa täällä jälleen.
KOTSHKAREV. E-hei! Ei hän tule takaisin. Panen pääni pantiksi, ettei kumpikaan niistä kahdesta näytä nokkaansa täällä.
AOAFJA. Entä kolmas?
KOTSHKAREV. Mikä kolmas?
SHEVAKIN (Päätänsä silittäen näyttäytyy ovella.) Oi, miten kernaasti haluaisin tietää, mitä hän tuolla pikku suullaan minusta sanoo… ruusunnuppu.