SHEVAKIN (Ääneen.) Ei, sallikaa minun sanoa, sillä tavalla minä en suinkaan pyytänyt teitä puhumaan puolestani. Toinen asia olisi sanoa jotakin muodostani, kehua sitä — mutta sillä tavalla ja tuommoisin sanoin… pyydän, puhukaa jostakin toisesta, mutta ei minusta.
KOTSHKAREV. Mikä hitto hänet sai palaamaan? (Agafjalle.) Katsokaa nyt, katsokaa nyt, tuskin pysyy jaloillaan, ja sellainen hän on joka jumalan päivä. Ajakaa hänet pois, ja niin on kaikki jäljet ummessa! (Syrjään.) Ja Podkolesinia ei vain näy. Senkin heittiö! Kyllä minä hänelle näytän!
(Menee pois).
X Kohtaus.
Agafja Tihonovna, Shevakin.
SHEVAKIN (Syrjään.) Lupasi ylistää, kehua, ja sättikin sensijaan aika lailla! Varsin merkillinen ihminen! (Ääneen.) Hyvä neiti, älkää uskoko…
AGAFJA. Anteeksi, minä en ole terve… päätäni pakottaa…
(Aikoo poistua).
SHEVAKIN. Mutta kenties teitä ei miellytä jokin kohta minussa? (Näyttää päätään.) Älkää välittäkö siitä, että tässä on vähän kaljua: ei se merkitse mitään, sain sen kuumeessa ollessani; kyllä hiukset kasvavat kohta.
AGAFJA. Minulle on aivan saman tekevä, mitä teidän päässänne on