KOTSHKAREV. Välttämättömästi heti… aha, tuossa hän onkin.
XIII Kohtaus.
Samat ja Agafja Tihonovna.
KOTSHKAREV. Neitiseni, minä toin nyt luoksenne tämän kuolevaisen, jonka tässä näette. Ei vielä koskaan ole tavattu niin rakastunutta miestä, en vihamiehenikään soisi olevan hänen sijassaan…
PODKOLESIN (Nykii häntä hihasta.) No, hyvä veli, sinä lasket liikoja.
KOTSHKAREV (Podkolesinille.) Ei se mitään, ei se mitään! (Agafjalle hiljaa.) Olkaa rohkea, hän on niin hiljainen, älkää ujostelko. Vaikuttakaa häneen suloisilla silmillänne, menkää lähemmäksi ja nykäskää ilkiötä olkapäällänne. Olisitte muuten pukeutunut lyhythihaiseen pukuun. Hyvähän tosin on tuokin puku, joka nyt on yllänne. (Ääneen.) No, minä jätän nyt teidät molemmat toistenne suloiseen seuraan! Menen vain hetkeksi ruokahuoneeseen ja keittiöön: täytyy järjestää, sillä kokki saapuu kohta, jolta illallinen on tilattu, kenties viinikin on jo tuotu… Näkemiin! (Podkolesinille.) Rohkeutta, rohkeutta!
(Menee pois).
XIV Kohtaus.
Podkolesin ja Agafja Tihonovna.
AGAFJA. Pyydän nöyrimmästi, istukaa.