Postimestari (Lukee). "Riennän, veli Triapitschkin, sinulle ilmoittamaan, mitä ihmeitä on kanssani tapahtunut. Matkalla eräs jalkaväen kapteeni minut pahanpäiväisesti petti ja nylki — vieläpä nylki niin perinpohjin, että ravintolan isäntä jo oli puoleksi päättänyt saattaa minun linnaan, kun hän ei saanut maksua — vaan silloin yht'äkkiä koko kaupunkikunta muodikkaan pukuni ja pietarilaisen naamani johdosta äkkäsi minut matkustavaksi — kenraalikuvernööriksi! Ja niinpä asun nyt kaupungin päällikön kodissa; syön ja juon parasta, mitä talossa on. Äitiä ja tytärtä armastelen ja puristelen, minkä vaan ehdin — vaan en vielä ole päässyt ihan selville, kumpaisenko otan. Mielestäni muori itse ei vielä ole sitä hullumpi, hän kun näkyy olevan valmis vaikka mihin. Vieläkö muistat, mitä kurjuutta olemme yhdessä kokeneet: söimme, mistä saimme; ja miten sokurileipuri kerran syöksi niskaani sen tähden, että olin pistänyt poskeeni muutamia piirakaisia, jättäen maksun rikkaampien maksettavaksi? Nyt on aivan toisin! Kilvan kaikki pyytävät kunniaa saada lainata minulle rahoja niin paljon, kuin vaan tahdon. Eriskummallisia narreja ihmiset täällä toki ovat, — sinä kuolisit nauruun. — Tiedän sinun kirjoittavan sanomalehtiin: pistäpä nämä herrat sanomalehteesi. — Ensiksikin täällä on kaupungin päällikkö typerä kuin pläsivalakka…"
Päällikkö. Mahdotonta, mahdotonta. Niin siinä ei seiso!
Postimestari (Näyttää kirjeen). Tuossa on, lukekaa itse!
Päällikkö. "Typerä kuin pläsivalakka…" Se ei ole mahdollista. Sen olette siihen itse kyhänneet!
Postimestari. Kuinka minä saattaisin sen kirjoittaa?
Sairashuoneen talousmies. Lukekaa enemmän!
Koulujen tarkastaja. Lukekaa enemmän!
Postimestari. "Kaupungin päällikkö typerä kuin pläsivalakka…"
Päällikkö. Vieköön hänet saakeli! Minkä tähden sitä nyt tarvitsee niin monasti kertoa? Seisoohan se siinä muutoinkin.
Postimestari (Lukee eteenpäin). Hm — hm — hm… Siis… "pläsivalakka". "Postimestarikin on hyvä mies…" (Taukoo). Hm, hän puhuu minusta vähäsen sopimattomasti.