Ossip. Tupakkaa! — Mistä sitä olisi tullut? Johan on neljä päivää siitä, kun viimeiset tähteet poltitte.
Hlestakov (Yhä kävellen pureskelee huultansa; vakavalla ja uhkaavalla äänellä.) Kuuleppas vaan, Ossip!
Ossip. Mitä käskette?
Hlestakov (jotensakin alakuloisella äänenä). Sinun pitää menemän tuonne alas.
Ossip. Mihin?
Hlestakov (Melkein pyytäen). Alas ravintohuoneesen… Käske… lähettämään minulle vähä ruokaa.
Ossip. Sitä en tee. En tahdo.
Hlestakov. Kuinka sinä, pöllö, tohdit?
Ossip. En; sitä en ikinä tee; ja jos menisinkin, niin ei se mitään auttaisi; isäntä ei sano antavansa meille enää mitään ruokaa.
Hlestakov. Jospa hän vaan rohkenisi! Mitä joutavia.