Piirituomari. Mitä koetella?
Sairashuoneen talousmies. No, kyllähän ymmärrätte.
Piirituomari. Pistääkö käteen?
Sairashuoneen talousmies. No, vaikkapa niinkin.
Piirituomari. Mutta sehän on vaarallinen asia… Jos hän siitä nostaisi melua — hän on hallituksen asiamies! Mutta jos hänelle tarjoisimme jotakin kaupungin ja seudun aateliston antamana kiitos- ja muistolahjana?
Postimestari. Taikka, eikö sopisi sanoa, että on postissa tullut rahoja — eikä tiedetä kenelle ne kuuluvat?
Sairashuoneen talousmies. Olkaa varoillanne vaan, ett'ei hän teitä itseänne postissa lähetä sinne, missä ei kuu kumota, eikä päivä paista! Tietäkää siis, että hyvin järjestetyssä valtiossa menetellään aivan toisin! Mutta miksi on meitä tänne koko komppania kokoontunut? Olisi pitänyt esitellä itseämme yksitellen ja sitten kahden kesken noin, niinkuin… on tavallista, niin ettei korvakaan kuulisi! Sillä tavoin sivistyneessä yhteiskunnassa menetellään. Te, herra piirituomari, saatte alkaa.
Piirituomari. En, se tulee teidän itsenne tehdä — teillähän korkea reviisori söi aamiaisensakin.
Sairashuoneen talousmies. Ei, ei, ei! Silloin saa herra koulujen tarkastaja, nuorison kasvattaja, alkaa.
Koulujen tarkastaja. En, en voi, hyvät herrat, sitä on minun tuiki mahdoton tehdä! Minun täytyy tunnustaa, että olen niin kasvatettu, että aivoni menevät aivan sekaisin niin pian, kun minun pitää puhutella vähänkin itseäni ylhäisempää virkamiestä, suuni on ihan tukossa, kieleni lyijyä raskaampi. Ei, hyvät herrat, päästäkää minut, päästäkää minut!