Koulujen tarkastaja (on vaiti.)
Hlestakov. Vai niin, te punastutte! Kas, kas vaan! Miksi ette puhu?
Koulujen tarkastaja. Minä olen niin hämilläni. Teidän… jalo… Teidän kor… Teidän yl… (syrjään.) Kirottu kieli petti taas!
Hlestakov. Vai hämillännekö? Minun silmissäni on siis jotakin, joka saattaa ihmisiä hämille. Tiedän ainakin, ett'ei mikään nainen voi vastustaa minun silmiäni — vai mitä luulette?
Koulujen tarkastaja. Aivan oikein lausuitte.
Hlestakov. Olen vastikään joutunut eriskummalliseen asemaan. Matkallani kulutin kaikki rahani. Voisitteko kenties lainata minulle kolme sataa ruplaa?
Koulujen tarkastaja (hakee taskustaan; syrjään.) Kuinka!… Mitä!… Sepä olisi kaunista, jollei minulla olisikaan! (saa viimein rahansa esiin ja ojentaa ne vavisten Hlestakoville).
Hlestakov. Suuri kiitos!
Koulujen tarkastaja. En tohdi kauemmin teitä läsnäolollani viivyttää…
Hlestakov. Vai niin, no jääkää hyvästi!