Päällikkö. Ja milloin sitten?… Ellen erehdy, suvaitsitte itse mainita jotakin häistä…
Hlestakov. Se tapahtuu aivan äkkiä… Lähden päiväksi vaan enoni — summattoman rikkaan ukon luoksi. Huomenna olen jälleen täällä.
Päällikkö. En rohkene pidättää teitä; — toivon teidän pian ja onnellisesti palaavan.
Hlestakov. Kuinkas sitten, kuinkas sitten! Se tapahtuu aivan äkkiä! Jää hyvästi, sydänkäpyni!… En voi, tosiaan en voi lausua, kuinka syvästi… Hyvästi, kyyhkyseni!
(Suutelee Marian kättä.)
Päällikkö. Ettekö mitään tarvitse matkalle? Jollen muista väärin, oli kassanne vähän heikolla kannalla?
Hlestakov. Oh, ei ensinkään! (Miettii.) Noh, vaikkapa vaan…
Päällikkö. Paljonko suvaitsette?
Hlestakov. Te annoitte jo minulle kaksisataa ruplaa — tahi oikeammin neljäsataa! En tahdo erehdystänne käyttää väärin… No… jos saan saman summan vielä lisäksi, niin kaikki tekee tasan kahdeksansataa.
Päällikkö. Heti paikalla! (Noukkii setelejä taskukirjastaan). Tehkää hyvin, kaikki ovat ihan uusia setelejä.