Viides kohtaus.
Edelliset. Suuri joukko vieraita (juhlavaatteissa ja frakeissa astuu Anna Andrejevnan ja hänen tyttärensä luo, suudellen heidän kättänsä ja saneen: "Anna Andrejevna." "Maria Antonovna!" Bobtschinski ja Dobtschinski kiireessänsä tyrkkäilevät toinen toistansa.)
Bobtschinski. Saan kunnian lausua onnentoivotukseni…
Dobtschinski. Anton Antonovitsch, saan kunnian lausua onnentoivotukseni…
Bobtschinski. … niin iloisesta tapauksesta!
Dobtschinski. Anna Andrejevna!
Bobtschinski. Anna Andrejevna!
(Molemmat rientävät samalla haavaa hänen kättänsä suutelemaan ja kolahduttavat päänsä yhteen.)
Dobtschinski. Maria Antonovna! (suutelee kättä.) Minun on kunnia onnitella! Suotakoon teille paljon, paljon onnea, että saisitte pukeutua kullankirjatuihin vaatteisin, syödä kaikellaisia herkullisia liemiä, viettää aikanne mitä hauskimmalla tavalla…
Bobtschinski (Häntä keskeyttäen.) Maria Antonovna, minun on kunnia lausua onnentoivotukseni! Antakoon teille Jumala kaikellaisia aarteita, kultaa oikein kosolta ja vikkelän, vankan poikanulkin, noin… tään vertaisen… (Levittää kämmenensä), että mahtuu kämmenelle istumaan… ja joka niin veitikkamaisesti huutaa: ääh, ääh, ääh!