"Kukapa olisi uskaltanut hänet sitoa? Hänestä on nyt tullut mahtava ritari. En tahtonut häntä tunteakaan! Kultaiset ovat hänellä olkamerkit, hihojen reunukset ovat kullatut, lakki ja vyö ovat kultaiset, ja kaikkialla näkyy hänen puvussaan vain kultaa. Niinkuin luonto keväällä auringon paistaessa, lintujen visertäessä ja ruohon tuoksuessa, niin hänkin nyt loistaa kultaa ja komeutta. Ja parhaimman hevosensa antoi hänelle sotapäällikkö. Kaksisataa kultarahaa maksaa yksin hevonen."
Bulba kävi kalman kalpeaksi.
"Minkätähden on hän pukeutunut vieraaseen pukuun?" kysyi hän käheästi.
"Siksi, että se on hänelle edullisempaa. Hän kiitelee ratsullaan, opettaa muita ja muut opettavat häntä; hän käyttäytyy kuin rikkain puolalainen pani."
"Kuka hänet on sellaiseen toimeen pakottanut?"
"Enhän ole sanonut, että häntä olisi pakotettu. Omasta tahdostaan on hän tietysti liittynyt heihin."
"Kuka liittynyt?"
"Herra Andrei?"
"Mihinkä liittynyt?"
"Liittynyt heidän puolellensa; poikanne on nyt kokonaan heikäläinen."