"Sinä valehtelet, senkin roisto!"
"Kuinka uskaltaisin valehdella? Hölmöhän olisin, jos valehtelisin! Omaksi turmiokseni valehtelisin. Tiedänhän, että juutalainen hirtetään kuin koira, jos hän valehtelee herralleen!"
"Toisin sanoen, hän on siis kavaltanut isänmaansa ja uskonsa?"
"En ole sanonut, että hän on kavaltanut; olen sanonut, että hän on mennyt heidän puolellensa."
"Valehtelet, kirottu juutalainen! Sellaista ei ole voinut tapahtua!
Sekoitat asiat, mokoma koira!"
"Kasvakoon ruohoa taloni kynnys, jos en totta puhu! Sylkeköön jokainen isäni ja äitini ja appeni ja isänisäni ja äitin isän haudalle, jos nyt asioita sekoitan. Jos pani tahtoo, voin vielä ilmottaa senkin, minkätähden herra Andrei on mennyt heidän puolellensa."
"Sano, minkätähden!"
"Sotapäälliköllä on tytär, joka on kuuluisa kaunotar. Hän on ihana kuin enkeli." Ja juutalainen koetti niinhyvin kuin taisi kuvata tuon tytön suloisuutta, levittäen käsiänsä, siristäen silmiään ja vääntäen suunsa vinoon.
"No entä sitten?"
"Hänen tähtensä Andrei liittyi vihollisiin. Kun ihminen kerran rakastuu, on hän kuin lionnut kengän pohja, joka taipuu miten tahansa."