"Mutta eikö pani tiedä että…?"
"Tiedän, kyllä tiedän, että päästäni saisit kaksituhatta kultarahaa. Mutta minä annan sinulle viisituhatta. Tuossa on sinulle kaksituhatta etukäteen. (Bulba pudisti kukkarostaan kaksituhatta kultarahaa.) Loput saat palattuani."
Juutalainen otti pyyhinliinan ja peitti sillä kultarahat. "Ai, ai, kuinka kauniita rahoja; kuinka kauniita rahoja!" puhui hän, pyöritellen rahoja hyppysissään ja koetellen niitä hampaillaan. "Luulen, ettei se, jolta pani on tällaiset rahat ottanut, hetkeäkään enää elänyt senjälkeen, vaan meni jokeen ja hukutti itsensä, menetettyään tällaiset rahat."
"En pyytäisi sinua, löytäisin ehkä itsekin tien Varsovaan, mutta nuo kirotut puolalaiset voisivat minut tuntea ja ottaa kiinni ja vaaran uhatessa en ole kovinkaan kekseliäs, mutta te juutalaiset kyllä aina nahkanne pelastatte. Te petätte vaikka itse pirunkin, te kyllä kaikki temput tunnette, sentähden minä tulinkin sinun luoksesi! Yksin en saisi Varsovassa mitään toimeen. Valjasta sentähden heti hevonen ja vie minut sinne."
"Vai luulee pani, että voin noin vaan ilman muuta valjastaa tamman ja lähteä matkalle. Pani luulee kai, että panin voi viedä noin muutoin vaan kätkemättä?"
"No kätke, kätke minut, niinkuin parhaaksi näet, vaikka tyhjään tynnyriin."
"Voi, voi, luuleeko pani todellakin, että voisin teidät kätkeä tyhjään tynnyriin? Eikö pani tiedä, että jokainen luulisi siellä olevan viinaa?"
"Luulkoon vaan!"
"Mitenkä! Luulkoon vaan, niinkö?" sanoi juutalainen, tarttuen molemmin käsin tukkaansa ja nostaen sitten kätensä ylös.
"No, mitä sinä noin hölmistyit?"