Tällä kertaa puhalsi tuuli toisaalta ja kasakat kuulivat hänen huutonsa. Mutta sellaisesta neuvosta sai hän kangella iskun päähänsä, niin että kaikki alkoi pyöriä hänen edessään.
Täyttä laukkaa laskivat kasakat alas mäkistä polkua pitkin. Takaa-ajajat olivat jo saavuttaa heidät. Ja ikäväkseen huomasivat he vielä, että polku oli mutkainen ja vaikea kulkea.
"Hei, pojat, ei sinnepäin!" huusivat kasakat, pysähtyivät hetkeksi ranta-äyräälle, kohottivat nagaikkansa, vihelsivät kerran — ja tatarilaiset ratsut tekivät hurjan hyppäyksen kuilun yli ja pulahtivat Dnjestriin. Kaksi vaan ei osannut jokeen; he lensivät äyräältä kiviä vastaan, ja sinne jäivät hevosineen, ehtimättä edes huutaakaan. Mutta muut kasakat uivat rannalle ja laskivat veneet vesille. Puolalaiset jäivät kuilun partaalle, ihmetellen kasakkain rohkeutta, miettien, tekisivätkö hyppäyksen. Nuori, kuumaverinen eversti, sen kaunottaren veli, joka oli Andrein pauloihinsa kietonut, hyökkäsi empimättä kasakkain perään. Kolmasti pyörähti hän ilmassa hevosineen, ja hän putosi teräviä kiviä vastaan, pirstautuen kappaleiksi.
Toinnuttuansa iskuista katsahti Taras Bulba Dnjestriin päin. Jo olivat kasakat veneissä ja soutivat pois. Luodit lensivät heidän ympärillään, mutta sattumatta, sillä liian kaukana olivat jo kasakat. Riemusta loistivat silloin vanhan atamanin silmät.
"Hyvästi toverit, hyvästi", huusi hän heille ylhäältä, "muistakaa minua ja tulkaa ensi keväänä uudestaan ja silloin pitäkää oikein hauskaa! Mitä saitte, te kirotut puolalaiset! Luulitteko maailmassa löytyvän sellaista, jota kasakka pelkäisi? Mutta odottakaapa, tulee aika, silloin tunnette, mitä on Venäjän usko! Nytkin jo tuntevat kansat kaukaiset ja läheiset. Venäjän maasta on nouseva oma tsaari, eikä tule olemaan maailmassa voimaa, joka ei alistuisi hänen valtansa alle."
Jo räiskyi rovio, ja liekit nuoleskelivat hänen jalkojaan ja leimusivat ruokoa pitkin ylös. Mutta onko maailmassa tulia ja kidutuksia tai voimia, jotka lannistaisivat venäläisen voiman?
Mahtava on Dnjestrjoki ja paljon on siinä lahdelmia, tiheitä kaislistoja, vedenalaisia kareja ja suvantoja; kirkkaana kimaltelee veden pinta, ja siinä joutsen joikuu ja ylpeä gogolsorsa soutelee ja paljon kuovia, taveja ja muita lintuja asuu ruohistossa ja sen rannoilla. Nopeasti soutivat kasakat kaksihankaisilla veneillään, välttivät varovasti karipaikkoja, pelottelivat sorsia ruohistosta ja puhelivat atamanistaan.