— Duncanin sijastako?
— Ei niin, mutta siten, että samalla miellytät Häntä, kuin Duncania; ja kun Duncan on poissa, on Hän läsnä; ja kun Duncan ei voi nähdä yrityksiäsi, Hän näkee, ja saat olla varma, että Hän pitää sinusta.
Hetken perästä Ruth sanoi:
— Se on ainoa, jota Polly koettaa miellyttää, mutta minun täytyisi koettaa enemmän, koska Hän on antanut minulle silmät. — Hetken perästä hän lisäsi: — Tahdon koettaa, Lizzie. Jos voisin nyt heti tehdä jotain, en ehkä unohtaisi niin pian.
— Ylpeyskö sinua äsken esti vastaamasta tytöille?
— He eivät uskoneet minua, uskotko sinä, Lizzie?
— Uskon. Tahdotko sanoa minulle?
— Kyllä, sanon sen nyt: en ollut koskenut vihkoon, ja Janen hyllyä kysyin pannakseni sinne häneltä lainaamani kartan.
— Sinun täytyy sanoa se heille, Ruth.
— En voi, he eivät usko minua.