— Taffylla ei ole mitään hätää, sanoi Ted, — se pysähtyi pian. Se ei ole mikään pahaluontoinen, sen vaikutti varmaan pelästys. Vaunu, eli ainakin suurin osa siitä, jäi pieninä paloina maantielle, kuten voit arvatakin.
— Miten olet menetellyt koululasten suhteen, kysyi Valter pienen vaitiolon perästä.
— Olen lykännyt juhlan tuonnemmaksi.
— Mutta sehän tulee ennen Ruthin lähtöä, eikö niin, äiti?
— Jos niin tahdot, mutta meidän täytyy sitä viivyttää niin paljon, kuin voimme sinun tähtesi.
— Älkää minua ajatelko. Jos en jaksa olla joukossa, niin voinhan sen aikaa oleskella yksin yläkerrassa. Pidetään se ennen, kuin Ruth matkustaa, jos ei äiti vastusta.
— Odottaako miss Long sinua koulun avauspäivänä, Ruth?
— Lupasin tulla siksi. Siihen on viikko ensi keskiviikosta.
— Silloin määräät ehkä tiistain, äiti, minulla on siihen hyvää aikaa vahvistua.
Niin päätettiin. Ja viikko kului kaikenmoisessa puuhassa niin nopeasti, että Ruth oikein ihmetteli.