ADELAIDE. Niin juuri, onnen puuttuvaisuus. Ah, älkää kieltäkö.
Ettehän!
KANNEL. En millään muotoa?
ADELAIDE. Te tahdotte saavuttaa onnen, ah, te halaisitte onnea, mutta te ette rohkene ojentaa kättänne. (Lähenee, Kannel pakenee). Te pakenette.
KANNEL (siirtyen sohvalta tuolille). Niinhän minä teen, mutta tuota…
ADELAIDE. Ah, te ette ymmärrä. Ja kuitenkin te ymmärrätte. (Poromäki ilmestyy ja katselee ihmeissään). Te tiedätte että onni on teidän läheisyydessänne, mutta te ette uskalla sitä omistaa, (Skål ilmestyy) te pelkäätte, että se suuttuisi. (Lähenee). Älkää peljätkö, onni ei suutu.
KANNEL. Ei suutu?
ADELAIDE. Ah, ei, ei.
KANNEL (ei tiedä mitä ajatella).
ADELAIDE. Se on lähellä, ah, hyvin lähellä.
KANNEL. En minä ainakaan näe…