POROMÄKI. He ovat minun kartanossani!
JOSEFIINA. Iisakki!! Minä sanon sinulle vielä kerran…
POROMÄKI (nousee ja alkaa kävellä, unohtaen kipunsa). Sano vaan, mutta minä en kursaile heitä sittenkään!
JOSEFIINA (merkitsevästi). Iisakki, sinä unohdat luuvalosi.
POROMÄKI (mennen kokoon), Ai perhana! (Yskii). Sinä tuotat minulle aina mielenliikutuksia ja se ei ole hyvä minun sydämelleni. (Istuutuu).
JOSEFIINA. Kunpa sinä vaan et teeskentelisi ja valehtelisi minulle. Sinä tahdot päästä minusta. Sinä et olekaan kipeä, Iisakki, sinä tahdot päästä minusta.
POROMÄKI. Päästä sinusta. (Hellästi). Minä, joka olen niin surrut, — kun täytyy erota sinusta. — Kylpylaitokseen menon vuoksi.
JOSEFIINA. Todellakin!
POROMÄKI. Oikein todella. Minä tahdon mielelläni olla sinun kanssasi.
JOSEFIINA. Onko niin Iisakkiseni?