VAHTIM. Jaa että herra osaa.
POROMÄKI. Ooja, kyllä vaan.
VAHTIM. (itsekseen). Muuten sama mies, mutta osaa enkelskaa…
KANNEL (kääntää vahtimestaria hartioista ympäri). Kas tässä. (Maksaa). Ja nyt (työntää ulos, kuuntelee ja katselee). Herrat taitavat nukkua tuolla huoneissa, Jätetään heidät naisille. Ja nyt Iisakki, nyt mennään. Me olemme jo viipyneet liian… (Kuuluu Theresen ääni ja vahtim). Ai perhana. So, sukkelaan. Tässä on pintelit. (Pintein putoavat pari kertaa kiireessä ja Poromäki putoaa niitä nostellessaan). No, pian nyt hemmetissä. (Therese tulee). Tuolin taakse, sitte huoneeseen.
XVI kohtaus.
THERESE. Ah herra Kannel!
KANNEL. Ah neiti Therese!
THERESE. Vihdoinkin!
KANNEL (avaten sylinsä, koko ajan ollen Poromäen edessä). Vihdoinkin!
THERESE. Minä olen melkein ikävöinyt teitä.