KANNEL (suojaten Poromäkeä). Ja minä teitä (syleily). Te ette voi koskaan uskoa, katsokaa noita pilviä, ne rientävät, ne rientävät, minun ajatukseni rientävät, kaikki rientävät. (Poromäelle) riennä sinäkin. (Thereselle). Ah te olette enkeli kun tulitte, (syleily) todellinen enkeli.
THERESE. Oooooo! (Poromäki pujahtaa sivuhuoneeseen).
KANNEL. Te olette… (Huomaa, että Poromäki on poissa; heittää irti ja huokaa).
THERESE. Ah, minä ymmärrän teidät. Näiden muutamien päivien ero.
KANNEL. Niin, näiden ero…
THERESE. Ah Knut! (syleily).
KANNEL. Ah Therese! (syrjään). Herra Jumala!
THERESE. Siis vihdoinkin minä sain sinut. Knut, sinä olet minun.
(Syleilee ja suutelee). Minun, minun.
KANNEL. Sinun, sinun. — Joku tulee.
THERESE. Niin, älkäämme sanoko tästä muille vielä. Me yllätämme heidät huomenna.