Savu saarella palavi,
Tuli niemen tutkamella,
Niemen kylgyöt kytevi.
Sanoisin sodisavukse;
Pien olis sodisavukse;
Sanoisin paimosiin tulekse;
Suur' olis paimosiin tulekse.
Osmotar olutta keitteä
Kallervoinen kalloo vettä
Yheksäs ozran jyvässä,
Kaheksas kagran jyvässä.
Työndeä vieshtit viisienne,
Kutshut kuusille jaqelov;
Kutshuv rujat, kutshuv rammat,
Kutihuv on perisogiat.
Yht'ei kutshu Lemmingäistä.
Mysysvaaran Petri pukee toisinaan runon muotoon
omat, tilapäisetkin ajatuksensa. Wiime kesänä,
kun olin ukkoa koko päivän laulattanut, alkoi
vanhusta jo väsyttää se virsien laulaminen.
Sen hän ilmoitti seuraavilla runo säkeiltä:
Ukko uubui, vanha vaibui,
Kuoli konttiloin tegijä.
Shemeikkalaiset ovat Karjalan henkistä aatelia. Polvesta polveen on esi isien runomahti kulkenut perintönä heidän suvussaan. Salomaillaan, savupirttiensä nokisien orsien alla ovat he tietämättään pitäneet ihanteellisuuden lippua korkealla. Ja nyt, kun tuo ihanteellisuus vanhassa naiivisessa ja runollisessa muodossaan alkaa hävitä kansasta, ovat ne sen viimeisiä edustajia.
Shemeikkalaiset ovat Karjalan aseaateliakin. Rohkeina metsästäjinä ovat he taistelleet viljelyksen taistelua salon petoja vastaan. Unhoituksiin on jäänyt moni heidän uljas paininlyöntinsä metsänkuninkaan kera. Ei ole kirjaan kuvattu, ei mailla mainittu. "Kuuset oldih kuulemassa, kuudamoinje katshomassa." Ja vehreän nurmen alla, kotikorven laidassa lepäävät virsikkäät hiihtomiehet viimmeistä untaan. Ja Tapio alkaa jo siirtyä likeimmille salomaille, kun ei ole enää nuorisossa nousevassa, kansassa kasvamassa syvien syntysanojen tietäjää, joka osaisi häntä pidätellä.
Shemeikkalaisten suku.
Semana.
Miihkali
Filippa.
Joakoi. Tiitta. Lari. Niksor. Iivana.
Jehki. Iivana. Petri.
Iivana. Mikolai. Mihaila. Mikki. Teroi.
Waslei.
Mysysvaaran Petri.
Mysysvaaran Petrin runoja. [Saatu talteen 1893.]