Eib' on kelboa köyhän skenkit,
Eibä mitki skelmin skenkit,
"Hoi on vanha Wäinämöinji
Waiv' ois miula olla teällä,
Suin lumessa, päin vidissä,
Kobrin ilmassa kovassa,
Kynsin kylmässä kivessä,
Hambahin vesihavossa.
Ois miula sisärdy kolme,
Ota paras pantiksesi."
Äsken kelbai köyhän skenkit,
Job' on mitki skelmin skenkit,
Jo urosen karvorinnan.
Lähti itkien kodihe,
Ennätti emo kysyä:
"Mitä itket poiguvoni?"
"Otti vanha Wäinämöinji,
Otti parahan sisaren."
"Tuot' on vuotin tuon igäni,
Puhki polveni halusin,
Wäinämöistä vävykseni,
Suurta miestä suguhuni."
Joukahaisen kosto ja maailman luomme.
Lappalanje laiha poiga
Piti viikkoista vihoa,
Kauanaiguista katshetta
Peällä vanhan Wäinämöisen.
Aina ambuo kägesi.
Käet kieldi ambumasta,
Sormet suoniset ebäsi:
Elä ammu Wäinämöistä,
Laulut mualda langiaabi,
Ilot ilmalta lopei;
Laulut muall' ois luatuisammat
Ilot ilmalla hyvembät.
Warsin ambui ei varannut,
Togi ambui ei totellut.
Wuoli piiliä pinosen,
Kolmesärvistä kogohon;
Ambui päivän, se alisti,
Ambui toisin, se ylisti,
Ambui peännä kolmantena,
Kohti ambui kolmantena,
Oigiaha olgapeähä,
Wasemeh on kainaloho,
Läbi luijen, läb' lihojen,
Läbi lämpimiin lihojen.
Tuosta suistui suin lumehe,
Suin lumehe, päin vidihe,
Keändyi kämmenin merehe.
Tuolla kulgi kuusi vuotta,
Seurui seitshemän keseä
Meren selvällä selällä,
Lagialla lainehella;
Kubli kuusissa hagona,
Petäjäissä kubluksena.