Sattuipas Rautlahen Jaatisen poika vastaan tulemaan.
"Etgö rubie hebuo vaihtamah?"
"Ka mintäi en ruppii", vastasi Jaatisen poika.
Siinä sitä sitten kauppoja hierottiin ja viimein ne päätettiin. Bloigu antoi "valikin" [20 ruplaisen] väliä, noita karhunliha-rahoja, ja sai varman, virkun hevosen.
Ja nytkös sitä kyytiä korttieritaloon, valjasti uuden hevosensa reen eteen, koppoi tavarat korjahansa, maksoi korttierirahat ja sanoi talonmäelle: "jos tulov se Rautlahten Joadisen poigu niidy hevonkauppoloi purgamah, nji sanokkoa, jotta se suojärvelänje jo mänj."
Tämän kaiken kertoi Bloigu illemmällä meillä; missä lieneekään ollut paossa muun osan päivää.
"No mutta Washa hyvä, petostahan tuo on", koetin hänelle selittää. "Eikö sinun nyt sentään ole vähän niinkuin paha mieli ajatellessasi mitä olet tehnyt?"
Washa katsoi minuun hieman kummastellen, niinkuin ei oikein olisi sanojani käsittänyt.
"A tiettävänje-häi on, paha miel-häi rodjiuv, moizel hevol ku kodjih ajav." [Tiettyhän se, kun moisella hevosella kotiin ajaa, niin syntyyhän siitä paha mieli.] — Puhui Jaatisen pojasta.
"No enhän minä nyt sitä Jaatisen poikaa", keskeytin häntä puheessa.
"Eikö itselläsi ole paha mieli, kun tuolla tavalla toista petit?"