Kun korkeat vuoriselänteet ammoisina aikoina maanalaisen tulen vaikutuksesta kohosivat ilmaan, syntyi niiden kupeille usein syviä ja kiemurtelevia rotkoja ja luolia. Kenties laajin kaikista tunnetuista luolista maan päällä on kuuluisa Mammuttiluola Amerikan Yhdysvaltain Kentucky-valtiossa. Se on vielä verraten vähän tunnettu, ja sen sisään ollaan tunkeuduttu vasta n. 4-5 peninkulmaa. Sisäänkäytävä on ahdas ja matala, mutta kuljettua jonkun matkaa tulisoihdun valossa pitkin maanalaista käytävää muuttuu näyttämö, ja mitä vaihtelevimpia ja suurenmoisimpia näköaloja avautuu katsojan silmäin eteen. Välistä nähdään tarumaisia tippukivisaleja, joita kannattavat tuhannet erimuotoiset pylväät ja koristavat lasinkuultavat haavemaiset patsaat; toisin paikoin näkee ihmeellisiä temppeleitä, jotka tulisoihtujen väräjävässä valossa hohtavat jalokivien hehkussa.
Tässä synkässä sokkelossa on kullakin paikalla oma nimensä ja historiansa. Muuatta niistä kutsutaan "aavekammioksi", koska se tavattiin täynnä ihmisluurankoja, jotka arvatenkin olivat tätä Amerikan osaa muinoin vallinneiden intiaaniheimojen. Mitähän kolkkoja murhenäytelmiä tässä paikassa aikoinaan lienee tapahtunutkaan! Toisaalla tarjoutuu vielä valtavampi nähtävä, nim. "jättiläiskirkko", jonka tavaton suuruus täyttää katsojan ihmetyksellä. Sitä verhoo ikuinen pimeys, ja huolimatta saattajien sytyttämien nuotioiden valosta ei silmä saata erottaa kupuholvin huippua, joka kohoo n. 150 metrin korkeuteen katsojan pään päällä.
Etempänä vyöryttelee Styx-virta (Tuonelan joki) mustia vesiään hämäräin holvien alitse, joista riippuu alaspäin lukemattomia kallionjärkäleitä. Tässä maanalaisessa virrassa, jota myöten kuletaan veneellä, elää eräs hyvin omituinen kalalaji, Cyprinodon, jonka sanotaan olevan aivan sokea ja jonka todella täytyy sitä ollakin, sillä mitäpä se tekisi silmillä tässä vedessä, johon ei milloinkaan päivän valo pilkistä?
Yhä kauvempana tässä suunnattomassa, jokien, koskien ja maanalaisten lampien halkomassa luolassa katsoja ihmeekseen kohtaa avaran vedenpinnan, jolla hitaasti liukuu muutamia veneitä, kokassaan tulisoihdut, joiden hämärä kumotus häipyy utumaiseen etäisyyteen, voimatta valaista järven rantoja ja kalliotöyräitä. Tämä tumma ja liikkumaton vesiuoma on saanut nimen "kuollut meri".
Kuten useimmissa muissa maapallon suurissa luolamuodostuksissa on Mammuttiluolassakin muutamia kuiluja, jotka tuntuvat olevan aivan pohjattomia. Oppaat viskaavat niihin palavia aineita, jotka kierrellen kaarrellen putoavat alaspäin katsojan mielestä tavattoman pitkän ajan ja vihdoin sammuvat tiellään, ennenkun ovat päässeet pohjaan saakka.
24. Kolme ääntä.
Ensimmäinen ääni.
Minut tunnetaan kaikkialla maan päällä. Lukemattomia vuosia olen vyöryttänyt mahtavia vesiäni, ja ihmiset ovat matkustaneet tuhansien peninkulmain päästä näkemään minua ja kuulemaan minun ääntäni. Minä olen hevosenkengän muotoinen, ja voin nähdä pienen pikkuruisia höyryveneitä tulevan minua niin lähelle kuin uskaltavat, kannellaan uteliaita ihmisiä, jotka ovat tulleet minua katsomaan. Minä sallin heidän tulla enkä tee heille mitään pahaa, mutta minä en suvaitse kenenkään rankaisematta leikitellä minun kanssani. Kerran koetti eräs kuuluisa uija seurata juoksuani alaspäin, mutta häntä ei sitten enää elossa nähty.
Minun veteni putoavat viidenkymmenen metrin korkeudelta, ja putouksen alla käyvät hirvittävät hyrskyt ja syntyy kaunis sateenkaari.
Monia vuosia sitten eräs ranskalainen pappi minut keksi ja kirjoitti minusta seuraavasti: "Ontario ja Erie-järvien välillä on suunnaton ja hirvittävä vesiputous, jonka vertaista ei löydy maan päällä. Tämän ihmeellisen putouksen muodostaa kaksi väkevää ristikkäin kulkevaa vesivirtaa, ja jakautuu se kahteen osaan, joiden välille jää pitkin putouksen rintaa kulkeva saari. Tästä putouksesta kulkevat vedet ryöppyävät ja kiehuvat hirvittävällä tavalla ja pitävät pauhinaa, joka voittaa ukkosenkin jylinän. Kun tuuli käy etelästä, voi pauhun kuulla lähes 75 kilometrin päähän."