21. Siivetön lintu.
Uuden Seelannin ihmemaassa on tavattu lintu, jolle tiedemiehet ovat antaneet nimen Apteryx, mikä merkitsee siivetöntä. Maanasukkaat kutsuvat sitä kivi'ksi, linnun äänen mukaan. Tosin ei ole vallan totta että se aivan siivetön olisi, mutta sen siipityngät ovat niin peräti pienet ettei se niitä voi ollenkaan käyttää, ja sen ohessa ovat ne niin höyhenten peitossa ettei niitä näykään.
Kivi kuuluu samaan ryhmään kuin Afrikan kamelikurki ja sen australialainen serkku emu-lintu ja on ikävä kyllä kuolemaisillaan sukupuuttoon. Maan asukkaat, maorit, pyydystävät sitä tulisoihtujen valossa — se näet samoin kuin meidän huuhkajamme liikkuu vain öisin — sen höyhenten takia, ja sen lihaa himoitsevat kullankaivajain ja uudisasukkaiden kissat, jotka täällä ovat käyneet villeiksi kuin metsänpedot. Tällainen lintu, jonka siivet eivät sitä kannata, käyttää sen sijaan jalkojaan; ja kivi onkin, kuten sen serkku kamelikurki, erinomainen juoksija. Sen elintavat ovat hyvin yksinkertaiset. Se nukkuu päivin ja etsii öisin ruokaansa. Se elää etupäässä madoista ja toukista, joita etsii pitkällä nokallaan, työntäen tämän väliin maahan aina juurta myöten. Matoa se ei tempaa ylös äkillisellä nykäisyllä, vaan hyvin hitaasti ja varovaisesti, aivan kuin mairitellen. Kertomus, että se voimakkailla jaloillaan potkii maata pyrynä tieltään matojen kimppuun päästäkseen, ei ole totta, yhtä vähän kuin että se niillä kykenisi potkaisemaan koiran kuoliaaksi. Päivällä häirittynä se haukottelee ja siristelee silmiään aivan kuin kesken untaan herätetty ihminen. Se on aivan viaton ja hyödyllinen lintu, ja surkeata on että sellainen on tuomittu perikatoon.
22. Muurahaisten sodankäynti.
Pienten, heikkojen hyönteistenkin keskuudessa voi vallita väkeviä intohimoja. Ahkeruudestaan ja älykkäisyydestään kiitetyt muurahaiset ovat sotaisimpia ja nautinnonhimoisimpia ryövärejä mitä koko luomakunnassa tavataan. Tyydyttääkseen vihaansa ja saaliinhimoaan ne käyvät keskenään mitä tuimimpia sotia; ja nautinnonhimoaan ja mukavuuttaan tyydyttääkseen ne panevat toimeen varsinaisia orjainmetsästyksiä.
Kauvan aikaa oltiin huomattu, että jotkut muurahaislajit sotaretkillään kantoivat suussaan toisia muurahaisia, mutta syytä siihen ei tiedetty, Muuan luonnontutkija vihdoin paljasti salaisuuden. Hän keksi näet, että nämä hyönteiset yhteiskuntaansa hyödyttääkseen käyvät oikeita partioretkiä hankkiakseen itselleen väkisin orjia. Päästäkseen itse hyville päiville ne tarvitsevat itselleen palvelevan yhteiskuntaluokan, joka ryövätään jonkin uutteran muurahaislajin keskuudesta.
Pahimpia orjainmetsästäjiä mitä tunnetaan on punainen eli n.s. "amatsoonimuurahainen". Se käy niin usein sotia, että milloin hyvänsä voi sen nähdä tällaisessa toimessa.
Kun punainen muurahainen lähtee orjia ryöstämään, niin noudattaa se mitä älykkäintä sotasuunnitelmaa. Ryöstöretki alotetaan aina yön tullessa. Heti kun "amatsoonit" ovat tulleet ulos asunnoistaan, asettuvat ne sulettuihin riveihin ja sotajoukko suuntaa kulkunsa sitä muurahaiskekoa kohti, joka yhteisessä sotaneuvottelussa on päätetty ryöstettäväksi. Turhaan koettavat jälkimmäisen soturit tukkia pesänsä sisäänkäytäviä; kaikista niiden ponnistuksista huolimatta tunkeutuvat viholliset aina linnoituksen sydämmeen ja nuuskivat kaikki suojat valitakseen uhrinsa: toukat ja kotelot. Ne työmuurahaiset, jotka koettavat estää ryöstöä, paiskataan yksinkertaisesti syrjään, mutta vihollinen ei huoli ottaa niitä mukaansa, sillä se tietää että ne tuskin alistuisivat orjan iestä kantamaan. Se tahtoo ainoastaan nuoria yksilöjä, joita se voi mielin määrin kasvattaa palvelijoikseen. Kun vieras keko on perusteellisesti ryövätty, ottaa kukin valloittaja varovaisesti toukan tai kotelon pihtiensä väliin ja varustautuu kotimatkalle. Ne jotka eivät ole voineet löytää toukkia eikä koteloita, ottavat kaatuneitten vihollisten silvotulta ruumiita käytettäväksi kotona ravinnoksi. Saaliilla kuormitettu sotajoukko lähtee sitten marssimaan kotiin samassa järjestyksessä kuin oli tullutkin, muodostaen toisinaan aina 40-50 metrin pituisiakin jonoja. Ryövärien asunnossa alkavat siellä ennestään löytyvät orjat antaa uusille vangeille mitä hellintä hoitoa. Ne antavat niille ravintoa, siistivät niitä ja lämmittävät niiden kylmentyneitä ruumiita.
Muurahaisyhteiskunnissa, jotka pitävät orjia, tulevat isännät kumminkin pian itse riippuvaan asemaan. Niin pian kun ne ovat tuoneet saaliinsa kotikekoon, rupeavat ne etsimään lepoa sodan rasituksista laiskuuden nautinnoissa. Mutta tällä tapaa ne pian heikontuvat ja joutuvat itse vuorostaan orjuuden ikeen alle. Niiden riippuvaisuus orjistaan on niin suuri, että jos jälkimmäiset riistetään niiltä pois, niin kukistuu hyvin pian koko yhteiskunta puutteeseen ja toimettomuuteen. Ryövärit näet kammovat kaikkea kotityötä ja osaavat vain tapella. Jos yhteiskunnan jostain syystä on pakko jättää vanha asuntonsa ja rakentaa uusi, niin on tämä työ tykkänään orjain tehtävä, jopa täytyy näiden saksiensa välissä kantaa isäntänsä uuteen asuntoon. Näin syvälle saattaa sortamishalu ja nautinnonhimo vajottaa viisaat muurahaisetkin.
23. Käynti Mammuttiluoiassa.