Torahampaat sahattiin poikki, ja sitte alkoi eläimen nylkeminen. Mutta silloin, heidän paraikaa ollessaan tässä työssä, huomattiin äkkiä että maa, jolla he seisoivat, alkoi vajota. He säntäsivät veneillensä ja onnistuivat nipin näpin pelastumaan niihin; mutta katsellessaan harvinaista saalistansa he saivat mielikarvaudekseen nähdä, että väkevät aallot olivat nielaisseet sen mukaansa.
Mammutti oli nykypäiväin norsua paljon suurempi ja oli hyvin varustettu elämään kylmässäkin ilmanalassa. Se eli ylipäänsä sellaisissa seuduissa, missä virrat säännöllisesti tulvivat ja missä löytyi paljon soita; on otaksuttu että se usein joutui laineitten saaliiksi ja hukkui. Edelleen täytyy olettaa, että noiden ammoisten aikojen ihmiset sitä mielellään metsästelivät; vaikka pyynti silloisilla alkuperäisillä aseilla oli erinomaisen vaarallista, oli saalis sitä suuriarvoisempi, sen lihalla kun kokonainen heimokunta voi elää monet ajat.
Mammutin syömähampaat olivat jykevämmät kuin norsun, ja se söi järeämpää ruokaa; erään viimeisimmäksi löydetyn eläimen vatsassa tavattiin männyn- ja kuusenhavuja ja pureskeltuja käpyjä.
Samaan aikaan, jolloin mammutti kierteli Europaa (joka silloin oli muodostukseltaan hyvin toisellainen kuin nykyään), eli täällä muitakin outoja eläimiä: suunnaton, "sapelihampainen" tiikeri, villakarvainen sarvikuono, jättiläislaiskiainen, jättiläishyeena ja monenlaisia karhuja. Kaikkien näiden luurankoja on löydetty ja usein samoista paikoista kuin ihmisten valmistamia piikiviaseita, niin että tiedämme ihmissuvun ja näiden kadonneiden jättiläiseläinten silloin jakaneen maan keskenään.
26. Kääpiöpuita.
Japanissa ja myöskin Kiinassa on tapana kasvattaa kaikenlaisia kääpiöpuita keskeyttämällä mahlan juoksu nuorissa taimissa. Muuan Japanissa matkustellut englantilainen kasvientutkija kertoo siitä: "Koska japanilaisten talojen ja myymälöiden alakerta on avoin edestä ja takaa, voin katuja kulkeissani tuon tuostakin vilkaista heidän sieviin pikku puutarhoihinsa; ja huomatessani jonkun toisia paremmaksi en suinkaan laiminlyönyt käydä sitä lähemmältä tarkastamassa. Monet näistä puutarhoista ovat erittäin pienet, jotkut tuskin europalaista ruokasalia suuremmat; mutta niiden pinta on saatu vaihtelevaksi pienillä turvepenkereillä, joille on istutettu omituisiin muotoihin leikeltyjä kääpiöpuita, sekä pienoislammikoilla, joissa kulta- ja hopeakalat pulahtelevat."
Hän huomasi näissä peukaloisen-puutarhoissa kasvavan mäntyjä, azaleoja, sananjalkoja ja monenlaisia bambulajeja.
Jos nämä harvinaiset puut ovat kasvatetut vesasta — mikä on tavallisinta — kierretään niiden runko jo taimena mitä merkillisimpiin muotoihin; tämä tietysti tyrehyttää mahlan juoksun ja saa aikaan, että sivuhaaroja putkahtaa esiin juuri niistä kohdista, joista niitä toivotaan kasvavan. Yksipuoliseksi kasvaneella kääpiöpuulla ei katsota olevan suurtakaan arvoa, sen täytyy olla tasasuhtainen.
Jos niitä taas kasvatetaan siemenestä, niin valitaan kaikkein pieninten puiden pienimmät siemenet; nuorille taimille annetaan mahdollisimman vähän vettä, ja sitä mukaa kuin uusia oksia tulee, tukahutetaan niiden kasvu kaikilla mahdollisilla keinoilla.
Tulokset ovatkin aivan erinomaisia, vaikka niitä ei voi juuri kauniiksi sanoa. Eräs kääpiöpetäjä, jonka ikä tiedetään ainakin sadaksi vuodeksi, kasvaa laatikossa, jonka läpimitta on ½ metriä, ja on sen oma korkeus ainoastaan 1 ½ metriä. Myöskin hedelmäpuita kasvatetaan samalla tapaa, ja monessa japanilaisessa kodissa näkee appelsiinipuita, jotka ovat ainoastaan 15 sm korkuisia ja kantavat kirsikan kokoisia hedelmiä.