Hansan laivat Pohjan- ja Itämerellä ynnä Pohjois-Atlantilla nojautuivat niillä vesillä aikaisemmin käytettyihin viikinkialuksiin, mutta kehittyivät tietystikin uudemman ajan tarpeiden mukaan. Ne olivat kahta päämuotoa: isompien nimenä oli "koggi", pienempien "holkki" eli "snekki". Edelliset olivat rakennetut sekä sodan- että kaupankäyntiä varten ja olivat nekin — kuten Välimeren myöhemmät alukset — varustetut korkealla "kastellilla" keulassa ja perässä, joihin soturit sotakoneineen vaaran tullen asettuivat. Kaikki kolme mastoa olivat varustetut jatkoksella eli märssytangolla; etu- ja suurmastossa oli raakapurjeet ja mesaanimastossa latinalainen purje sekä kokkapuussa halkaisija. "Koggit" olivat melkoisen isoja aluksia — suurimpien kantavuus on laskettu nykyajan mitoissa aina 1,800 tonniksi. "Holkit" olivat yleensä edellisiä pienemmät, soukkamuotoisemmat ja nopeakulkuisemmat.
Hansaliitto harjotti mahtavan suuressa määrässä laivanrakennustyötä Itä- ja Pohjanmereen laskevien isojen jokien suistoilla. Itämeren partailla oli laivaveistämöjä Lyypekissä (liiton pääpaikassa), Danzigissa, Stettinissä, Königsbergissä, Stralsundissa j.n.e.; ja Pommerin ja Preussin silloiset aarniometsät tarjosivat yltäkyllin mainiota rakennusainetta. Pohjanmeren rannikolla rakennettiin laivoja Hampurissa ja Bremenissä, Emdenissä, Altonassa ja pitkin Weser-virran vartta. Suurimmat telakat olivat Lyypekissä, Danzigissa ja Hampurissa, joissa, paitsi omaa tarvetta varten, rakennettiin laivoja vierastenkin varalle, Skandinavian maihin ja Venäjälle, Hollantiin ja Englantiin sekä aina kaukaiseen Portugaliin saakka, josta maasta keskiajan lopulla tuli silloisen maailman mahtavin merivalta. Saksalaiset laivanrakentajat olivat kaikkialla parhaassa maineessa.
V LUKU
Suuret löytöretket.
Aikakausien vaihteessa. — Henrik Purjehtija ja Portugalin merivallan
alku; Portugalilaiset löytäjinä ja laivanrakentajina. — Meritie
Intiaan ja tarinat "Johannes-papista". — Kristoffer Kolumbus ja
Amerikan löytö; Kolumbuksen ensi matka; Vihanta meri; Kapinan oireita;
"Maa! Maa!" — Muut suuret löytöpurjehdukset.
Aikakausien vaihteessa.
Siirtymistä 14-sataluvusta 15:nteen merkitsivät niin monenkaltaiset ja niin täydellisesti aikakauden maailmankatsomusta mullistavat muutokset, että historia tuosta ajankohdasta alkaa uuden ajan. Ummehtuneen ja lapsellisen munkkiviisauden hajotti uusi valistus, joka perustui niinhyvin klassillisen vanhan ajan tieteiden ja taiteiden uuteen ymmärrykseen kuin entistä merkillisempien kaukopurjehdusten kautta saatuun laveampaan maailmantuntemukseen. Tämä valoisa väli- ja taiteaika, jota on sanottu renessansiksi, "uudestasyntymiseksi", vaikutti niin ihmeen elähyttävästi silloisiin ihmisiin, että tuhannet ja taasen tuhannet varmastikin yhtyivät saksalaisen humanistin Ulrik Huttenin riemastuneeseen huudahdukseen: "Nyt on oikein ilo elää!"
Emme ryhdy tässä sen pitemmältä puhumaan uuden aikakauden alun suurista saavutuksista henkisellä alalla, joista syvimmälle ulottuvat ja laajimmalle vaikuttavat olivat kirjapainotaito ja uskonpuhdistus, vaan pysymme kiinni varsinaisessa aineessamme. Me tarkkaamme vain niitä maailmaa mullistavia ilmiöitä merenkulun ja purjehduksen alalla, jotka johtivat uusien, ennentuntemattomien maiden ja kokonaisten maanosien keksimiseen — suuria löytöretkiä. Arvaamattaan yksinäiset, yritteliäät miehet saavuttivat tuloksia, jotka muuttivat koko silloisen maailmankuvan ja panivat alulle aavistamattomien rikkauksien jatkuvan virtaamisen vanhaan Europaan.
Ampuma-aseiden yhä yleisempi käytäntöönottaminen tiesi miekalla ja peitsellä sotivan ritarisäädyn häviämistä. Ruhtinaat kykenivät masentamaan mahtavia läänitysherrojaan, suurentamaan omaa hallitsijavaltaansa ja käyttämään sitä maansa hyödyttämiseksi ja rikastuttamiseksi. Entisten valloitussotien lisäksi tarjoutui heille tällöin aivan uusi keino: edistämällä ja suosimalla purjehdusta he voivat sangen huokein kustannuksin hankkia itselleen uusia laajoja alueita siihen asti tuntemattomissa maissa ja käyttää niiden luonnonrikkauksia hyväkseen. Niinpä astuvat he siihenastisten yksinomaisten merenkulunharjottajain, mahtavien merikaupunkien sijaan johtamaan uusien kulkuväylien keksimistä. Omaa valtaansa ja kansainsa varallisuutta kartuttaakseen he kallistavat korvansa rohkeiden suunnitelmien esittäjille.
Henrik Purjehtija ja Portugalin merivallan alku.