Asestuksena on 4-8 kpl. Whitehead-torpeedoja ynnä niiden ampumaputki, joka lähettää noita surmansukkuloita 35 solmuvälin nopeudella aina 1-2 km. päähän. Tornissa voi myöskin olla konetykki, jopa 20 sm. pikatykkikin, joka veden alle mennessä lasketaan kannen alle. Torpeedo ja sukelluslaiva ovatkin hyvin samannäköisiä.
Äskeisen suursodan aikana kehittivät varsinkin saksalaiset suunnattomasti sukelluslaivastoaan Englannin rannikoiden saartamiseksi ja sen panssarijättiläisten hävittämiseksi. Kun heidän omasta merentakaisesta laivaliikkeestään oli tullut tyyten loppu, rakensivat he suuria, aina 2,000 tonnin kantoisia vedenalla kulkevia kauppalaivojakin, joista ainakin yhden onnistui kulkea Atlantin poikki edestakaisin.
Vesitasot.
Myöskin ilmasodan taisteluaseet ovat viime suursodassa tulleet hyökkäysvälineiksi meritaisteluissa. Esim. Pohjanmeren taistelussa (ks. XVII lukua), joka oli suurin ja tuhoisin sen aikana käydyistä, ottivat nimenomaan saksalaisten taholta ilmalaivat, lentokoneet ja vesitasot osaa lopputaisteluun, viskellen pommeja vihollislaivoihin. Ilmapuolustusta varten ovat sotalaivat nykyään varustetut pystyyn ja ympärinsä sivuille käännettävillä pikatykeillä; ja myöskin sangen monet, yksinpä uudet isot sukelluslaivatkin, kiskoilla ja telineillä, joilta vesitasot voivat pyrähtää lentoon. Tällainen alus kiitää pienen kanootin tapaisilla jalustoilla vedessä miltei yhtä nopeasti kuin ilmassakin.
Sotalaivaston taistelulajit.
Merivaltojen sotalaivastot sisältävät mikä enemmän mikä vähemmän täydellisesti eri taistelulajeja eli laivaryhmiä, jotka kokonsa, asestuksensa ja nopeutensa perusteella jakautuvat seuraavasti:
Taistelulaivat, jotka vastaavat entisten aikojen linjalaivoja. Niiden rakenteessa on pyrkimyksenä yhdistää panssarin suurin mahdollinen vahvuus ja kaikkein järein asestus. Ne edustavat sotalaivastossa vahvanyrkkistä voimaa, joka iskee vastustajaa kauvimpaa, useimmin ja tuntuvammin. Nykyistä maailmansotaa varten ja vieläpä sen kestäessäkin ovat kilpailevat vallat luoneet aivan uuden tyypin, "Dreadnought'it" (saanut nimensä ensimmäisestä senmallisesta englantilaisesta aluksesta, joka valmistui v. 1906; nimi merkitsee = Älä pelkää mitään!), josta sitten on kehitetty vielä kummempia hirviöitä, "yli-Dreadnought'eja". Sellainen laiva sisältää entisten neljän 30 sm tornitykin asemasta kokonaista 10-12 35, jopa 37 1/2 sm tykkiä, jotka voi kääntää molemmille sivuille antamaan viholliselle musertavia "kokokyljen" laukauksia. Pienempiä tykkejä niissä ei juuri käytetäkään. Sen sijaan että taistelulaivat aikaisemmin olivat suhteellisesti hidaskulkuisia, on näihin uusimpiin aluksiin sovellettu risteilijäin nopea vauhti vaihtamalla mäntähöyrykoneet höyryturbiineihin ja kivihiili raakaöljyyn eli naftaan. Tämän kautta saadaan nopeus 25 solmuväliksi. Tällainen alus tykkineen kaikkineen maksaa yli 50 milj. markkaa.
Risteilijöillä on päävaatimuksena nopeus. Aluksi niiltä sen saavuttamiseksi hylättiin panssarivyö kokonaan ja asestus oli hyvin kevyt; kivihiilelle oli saatava tilaa ja laivalle varattava kantavuutta niin paljon kuin suinkin; ja ainoana suojana oli 5 sm vahvuinen panssarikansi (siitä nimitys "panssarikansiristeilijä"). Nykyään ei sellaisia enää juuri rakenneta, ja vanhemmat luetaan risteilijäin kolmanteen luokkaan. 1890-luvun alusta ruvettiin sitten rakentamaan panssaroituja risteilijöitä, jotka ovat samalla säilyttäneet nopeakulkuisuutensa; ja aivan useimmat "Dreadnought"-risteilijät ovat itse asiassa nopeakulkuisia taistelulaivoja, sillä entisen kevyen asestuksen sijasta ne kantavat 35 sm tykkejä. Ne kulkevat 28 solmuvälin nopeudella (52 km tunnissa) ja kuluttavat sellaisella vauhdilla 500 tonnia hiiliä ja 120 tonnia öljyä päivässä. Moinen kilpajuoksija maksaa sekin täydessä kunnossa 47 ja puoli milj. markkaa. — Toisen ja kolmannen luokan risteilijät ovat varustetut panssarikannella, mutta eivät panssarivyöllä, samoin vahvalla suojalla koneita ja tykkejä varten sekä ohjaustorneilla. Yhdessä jykevät taistelulaivat ja risteilijät muodostavat ison taistelulaivaston.
Jos uusimmanmallisen panssarilaivan "taisteluarvo" lasketaan 100 prosentiksi, on panssariristeilijän vastaava arvo n. 70 %. Vielä paljon pienempi taisteluarvo on pienemmällä taistelulaivastolla, jonka muodostavat n.s. scoutit, torpeedonhävittäjät ja torpeedo-alukset sekä sukelluslaivat. Kolme ensimmäistä aselajia ovat nopeakulkuisimmat kaikista aluksista, sillä ne voivat tehdä aina 38 solmuväliä tunnissa (70 km; siis meikäläisen pikajunan vauhti). Niiden tehtävänä merisodassa on etsiä ja hätyyttää vihollislaivastoa, kierrellä häiriten sen ympärillä taistelun aikana, ajaa pakenevia aluksia takaa ja koettaa upottaa niitä torpeedoillaan. Siis samanlainen toimi kuin ratsuväellä on maasodassa.
Rannikkopuolustusta varten käytetään taistelulaivastosta hyljättyjä vanhentuneita panssarilaivoja ja risteilijöitä, tornilaivoja, tykkiveneitä, "uivia pattereja" j.n.e.