VALTAMERILAIVALLA.
"Sininen Pekka".
Kun valtamerisatamassa olevan laivan etumastoon kohoaa lippu, joka on reunoilta sininen ja keskeltä valkoinen, merkitsee se muiden samalla kertaa ylösvedettyjen merkkilippujen joukossa ainoastaan kansainvälisen merkkiluettelon P-kirjainta; mutta yksin lepattaessaan on se merimieskielellä iloinen "Sininen Pekka" ja tietää, että laiva tällöin irroittaa hinausköytensä ja kääntää keulansa siniselle ulapalle.
Seuratkaammepa tuollaista matkaan lähtevää, vedessä uiskentelevaa kaupunkia ulos Liverpoolin tai Hampurin satamasta. Kapteeni ottaa ylhäällä komentosillalla vastaan alapäälliköidensä viimeiset ilmoitukset; koneenkäyttäjät lämmittäjineen panevat täyden höyryn koneisiin; perämiehet nostattavat keulassa ankkurit ja pitävät perässä vaaria, etteivät köydet sotkeudu potkureihin; luotsi kiipee kapteenin rinnalle komentosillalle. "Kaikki matkustajat laivaan" kajahtaa komennushuuto, ja kohta toinenkin: "Liikaväki maihin!" Hyvästijätöt, iloiset tai liikuttavat, toimitettua vedetään kaitanen porrassilta kannelle; kiinnitysköydet irroitetaan ja kiskotaan laivaan; kellot kilisevät ja vihellystorvi mylvii — ja kohtapa alkavat eteen ja kupeille valjastetut pienet hinaajat kiskoa jättiläistä tokkain eli varastosuojakaupungin piiristä ulos avoimelle merelle. Heti kun laiva on kääntänyt peräpuolensa rantaa kohti, laskeutuu "Sininen Pekka" alas mastonhuipusta. Sadat ja tuhannet nenäliinat liehuvat ja hatut huiskivat kansilta ja rannalta toisilleen, kunnes lähtevät ovat peittyneet taaksepäin tupruavaan sakeaan sauhupilveen. Luotsi johtaa peränpitoa hyvän matkaa ulapalle, kunnes laiva omin avuin ja höyryin alkaa taivalluksensa, jolloinka luotsi ja hinaajat palaavat satamaan auttamaan toisia aluksia matkaan.
Ylhän korkeana keinuu mahtava laiva Pohjanmeren laineilla. Kaksoispohjasta lähtien, joka on jaettu vedenpitäviin laipioihin ja on niin korkea, että mies mahtuu pohjain väliin seisomaan, kohoaa yhdeksän, isoimmissa yksitoista kantta eli huonekerrosta päällekkäin. Silmäys läpileikkauksesta saksalaisesta Amerika-laivasta antaa paremmin kuin pitkät selittelyt käsityksen siitä, mitä kaikkea näihin kansikerroksiin mahtuu. Itse runko on niin avara ja korkea, että entiset valtamerilaivat mahtuisivat uiskentelemaan vapaasti sen sisällä.
Konehuoneissa.
Alimpana pohjalla sijaitsevat konehuoneet, joissa valtaiset kattilat kiehuttavat vettä höyryksi menemään mäntä- ja turbiini-koneisiin. Kattilain lukumäärä on Mauretania-mallisissa turbiinilaivoissa 25 ja Olympic-mallisissa yhdistelmälaivoissa 29, ja tulisijojen luku lähenee 200:taa. Siellä työskentelevät sadat lämmittäjät eri vuoroilla nokisina ja todentotta "hiki hatussa", vaikkei heillä enimmäkseen ole hattua eikä paitaakaan päällään.
Turbiinin etuina mäntäkoneiden rinnalla on ensiksikin sen käynnin äänettömyys ja tärähtelemättömyys, joka on niin täydellinen, että laivan kulkiessa täydellä höyryllä ja turbiinin tehdessä aina 700 pyörähdystä minuutissa, tärähtelyä ei tunne ensinkään, kun laskee kätensä kansilieriölle. Koneenkäyttäjien — "insinöörien", kuten heitä englanninkielellä nimitetään — työskentely on aivan vaaratonta, sillä ei mitään edestakaisin heiluvia tankoja ole olemassa eikä ympäripyöriviä koneosia näkyvissä. Lisäksi turbiini yksinkertaisine alustoineen ottaa 2-5 kertaa pienemmän tilan kuin mäntäkone ja säästää sen kautta paljon alaa lastille ja polttoaineille. Viimeaikoina on kivihiilen rinnalla ruvettu kattiloita lämmittämään myöskin raakaöljyllä eli naftalla, joka myöskin osaltaan ottaa melkoista vähemmän tilaa kuin hiilet. Lopuksi käy höyryturbiini paljon suuremmalla pyörähdysluvulla kuin mäntäkone, joten sen voi rakentaa paljon pienemmän, keveämmän ja huokeamman, mutta kumminkin saavuttaa sillä saman työtehon. Ja kun siinä ei ole ollenkaan mitään toisiaan vastaan hankaavia ja liukuvia osia, säästyy sen öljyämisessäkin melkoinen työ ja kustannus. Pitkävartisten vipusimien ja kampien asemesta ohjataan ja hallitaan koneita sievemmin käytettävillä pyörävehkeillä. Turbiinin käyttämä potkuri viskaa veden suoraan taapäin, mäntäkoneen käyttämä ikäänkuin poimuttelevana, punottuna köytenä.
Kannet.
Konehuoneista ylöspäin kulkiessa tullaan lastin, ruokavarojen ja polttoaineiden ynnä raittiin- ja lämmitysveden säilytysosastoon. Ensinmainitut on sovitettu laivan kyljille tarkoin ilman- ja vedenpitäviin kammioihin, niin että ne yhdeltä puolen ovat mahdollisimman tarkoin varjellut tulenvaaralta ja toiselta puolen vahvistavat osaltaan kylkilevyjä ja ulkoapäin tulevan törmäyksen sattuessa ottavat sen vastaan ja heikontavat sen voimaa. Tavaralastia ei pika- ja postihöyryihin oteta paljoa, mutta sen sijaan enemmän ruokavaroja. Ajateltakoonpahan vain, mitkä mahtavat vuoret niitä oikein tarvitaankaan, kun viitisentuhatta ihmistä elää lähes viikon päivät moisella matkalla koko ajan "talon ruoassa". Se olisi sama, kuin jos tavallisen Suomen kaupungin asukkaat löisivät kimsunsa ja kamsunsa kokoon ja muuttaisivat viikoksi asumaan johonkin jättiläishotelliin, jossa ilman torikaupan ja tavaranhankkijain apua tarjottaisiin heille 3-4 kelpo ateriaa päivässä sekä välipalaa ja virkistyksiä mielen mukaan. Mutta jatkakaamme tarkastustamme.