Välikannella sijaitsevat III luokassa kulkevain siirtolaisten y.m. vähempivaraisten matkustajain avarat yhteiset makuusuojat ja ruokailuhuoneet — kumminkin siten, että perheet ovat erotetut naimattomista ja poikamiehet neitosista. Sitten seuraavat kerroksittain alikannella II luokan hytit, iso uima-allas suihkukylpyineen, keittiöt; pääkannella ja yläkannella laivan koko leveyden yli ulottuvat ruokasalit ja upeat I luokan hytit — saksalaisissa laivoissa m.m. erityiset "keisarihuoneet" ylhäisiä matkustajia ynnä virallisia kutsuvieraita varten. Kävelykansia on päällekkäin 3-4, ylimpänä aurinkokansi. Kierrettyään yhden sellaisen kaksikin kertaa ympäri tietää tehneensä kilometrin mittaisen kävelymatkan. Niiden tasalla sijaitsevat seurustelu-, tupakka-, konsertti-, naisten- ja lukusalongit; ja yhdellä tai kahdella ylimmällä kävelykannella, jonne merenaaltoilu ei pääse koskaan vettä räiskyttämään, on kaikkein rikkaimpia matkustajia varten n.s. valta- eli loistohuoneet, joihin piletti maksaa useita tuhansia markkoja.
Köyhät ja rikkaat matkustajat
Raamatun mukaan on rikkaan vaikea päästä taivaan valtakuntaan; mutta aivan mahdotonta on köyhän välikannenmatkustajan Atlantinlaivalla päästä rikkaiden valtakuntaan, s.o. kävelykansille ja muihin luokkamatkustajain mukavuuksiin. Siinä kohdin on laivalaki rautaisen ankara. Silloin kun he eivät ole sullotut vieriviereen kerroksittain yleneville makuulavereilleen tahi aterioi ruokailusuojissaan, saavat he nauttia raitista ilmaa — jos merikivulta kykenevät — etukannella, johon sentään helähtelee rikkaiden ruoka- ja konserttisalongista kuuluvan laivaorkesterin säveleitä. Väririkas onkin kuva tällaisen jättiläislaivan etukansielämästä. Siirtolaisten joukossa tapaa jokaista Europan kansallisuutta, mutta slaavilaiset, juutalaiset ja italialaiset ovat kumminkin valtaosana. Mikä perempänä matkustaville on aivan pian ohimenevä liike- tai huvimatka, merkitsee heille käännettä koko elämässä, matkaa vapaiden valtio- ja yhteiskuntaolojen ja rajattomien työmahdollisuuksien luvattuun maahan — niin ainakin heidän omissa ajatuksissaan. Kohtelu, siisteys ja ruoka-järjestys on nykyisissä upeissa jättiläislaivoissa mallikelpoinen, verrattuna 80- ja 90-lukujen siirtolaislaivoihin, joissa komento kaikessa kurjuudessaan melkein muistutti oloja edellisten vuosisatojen orjalaivoissa. Ravintoa jaetaan runsaasti jokaiselle, ja laivamiehet pitävät ahkerasti heidän oleskelusuojiaan puhtaina meritautisten ja muuten siivottomain matkatoverien iletyksistä.
Joka tapauksessa kuvittelee siirtyvänsä Danten manalasta ylös paratiisiin, kun kurkistaa varakkaampien matkustajain puolelle. II luokassa sovitetaan 6-8 matkustajaa samaan makuuhyttiin, I luokassa 2-4; ja ravintojärjestys ja muut mukavuudet ovat molemmissa jokseenkin samat. Aamukahvi tai -tee voileipineen, puolinen lämpimine ruokineen, iltapäivätee, päivällinen monine ruokalajineen ja illallispala kylmine leikkeleineen ynnä maitoannoksineen kuuluvat matkalipun hintaan. Tuoretta leipää leivotaan laivassa joka päivä, juomavettä — ruokapöydässä Amerikassa niin suosittua jäävettä — saa mielinmäärin. Olut ja viini on itsensä kustannettava, ken niitä haluaa, paitsi sairaustapauksissa, jolloin laivanlääkärin määräyksestä viiniä ja etelänhedelmiä tarjotaan laivan puolesta. Kala- ja mätivoileipiä jakavat edeskäyvät samoin ilmaiseksi merikivun lievennykseksi. Välipalaa, erikoisannoksia ja virvokkeita saa eri maksusta tilata ja nauttia yläkerroksissa sijaitsevassa annosruokalassa, joka upeudessa vetää vertoja minkä hyvänsä maahotellin kahvilasalille.
Merikivusta on jo mainittu. Sepä onkin valtamerenmatkustajan pahin vihollinen ja säästää laivayhtiöltä melkoisesti ruokavarojen menekkiä. Se aiheutuu meren aaltoilemisesta ja laivan vaappumisesta, eikä sitä voi millään lääkkeillä estää eikä parantaa. Kenellä on roteva ruumiinrakennus ja varsinkin terve vatsa, se kärsii siitä vähemmin. Tottumus on myöskin tässä toinen luonto, niin että ammattimerimiehet eivät siitä paljon tiedä. Viimeisten 10-15 vuoden kuluessa, kun vakavakäyntisiä jättiläislaivoja on rakennettu valtamerireiteille, sanotaankin tämän merenkauhun menettäneen puolet voimastaan. Taudin erikoistunnustuksena on, ettei nautittu ruoka pysy lainkaan sisässä, ja kalvavasta nälästä huolimatta jo pelkkä ruoan näkeminen ja ajatteleminenkin alkaa ylöttää. Makuulla on pakostakin oltava, vaikkei silloinkaan löydä mistään asennosta lepoa eikä lievennystä. Vahvan shampanjan nauttiminen pitäisi kumminkin olla hyväksi, mutta ei muiden väkijuomien. Ylhäällä kannella ollessa on vältettävä katsomasta mastonhuippuihin ja muihin huojuviin laivan osiin ja sen sijaan vain jäykästi tuijoteltava ylös taivaalle tai kauvas merelle. Suolaiset voileivät ovat myöskin vahvistukseksi.
Elämä yläkansilla.
Harvat raukat sentään jaksavat pitää merikipua koko matkan, jollei pitkittyviä tuulisia säitä satu. Useimmat virkistyvät siitä parin ensi vuorokauden potemisen jälkeen ja hoippuvat kalpeina kärsimyksen haamuina jälleen ihmisten ilmoille kävelykansien mukaviin lepotuoleihin tai — mikä vielä parempi — ruokasaliin, ottamaan takaisin menettämiänsä ruokailuetuja. Pitkissä, lumivalkein liinoin katetuissa pöydissä saattaa istua 700:kin ihmistä yhdellä haavaa, laivan kapteeni kunniapaikalla ja arvokkaimmat matkustajat hänen ympärillään, toisten odottaessa vuoroansa toiskertaisen tarjoilun tapahtuessa. Aterian kuluessa soittelee laivan orkesteri ylhäällä lehterillä.
Ateriani väliajoilla nautitaan raittiista, suolaisesta meri-ilmasta kävelykansilla, jotka ovat niin leveät, että niillä voi harjottaa ajanvietteeksi monenmoisia leikkejä ja urheiluja. Miespuolinen yleisö viihtyy kernaasti tupakkasalongissa tarinoimassa ja korttia lyömässä, naiset omassa erityissalongissaan. Toiset istuvat runsaskirjastoisessa lukusalongissa, toiset taas pistäytyvät vaihteen vuoksi katselemassa välikansimatkustajain kirjavaa päiväelämää.
Kaikenlaisia muitakin mukavuuksia on tarjolla, jotta maantuntu ei unohtuisi matkustajilta. Avara uima-allas suihkeineen tarjoo mieluista virkistystä ruumiille. Sieltä päästyä sopii poiketa parturitupaan ajattamaan leukansa sileäksi ja saamaan hajuvesisuihkeen nenäliinaansa. Sievästä kukkaismyymälästä voi ostaa kukan napinläpeen ja kokonaisen kimpun jollekin naistuttavalle. Verkkopallonlyöjillä on tennishallinsa ja lapsilla leikkisalinsa, joissa käy ilo ja elämä yhtä vilkas kuin konsanaan maankamaralla. Eräissä uusimmissa laivoissa painetaan omassa pienoiskirjapainossa jokapäiväinen sanomalehtikin, joka sisältää päivänuutuuksia laivaelämästä, lokikirjan itsessään kuivia mutta mielenkiinnolla seurattuja salaisuuksia sekä todella tuoreita tietoja vanhan ja uuden mantereen valtio- ja pörssielämästä, jotka laivan kipinäsähkötyksen teräslangat sieppaavat rannikkoasemilta tahi ohikulkevista aluksista.
Illan tullen päivällisen syötyä suuressa ruokasalissa raivataan pöydät ja tuolit peremmälle ja avara suoja muutetaan tanssisaliksi, jossa hännyshelmaherrat ja avokaulanaiset pyörivät uusimpien muotitanssien tahdissa. Säännöllisesti toimeenpannaan joka matkalla myöskin hyväntekeväisyyskonsertti, jossa joukkoon sattuneet ammattitaiteilijat esiintyvät ja jonka pääsymaksut tulevat laivamiehistön ja erinäisten puutteessa olevien välikansimatkustajien hyväksi. Pimeän tullen muuttavat monet tuhannet sähkölamput kaikkialla yön valoisaksi päiväksi. Komean näyn tarjoo vastaantulevalle laivalle tällainen uiva kaupunki, joka lukemattomista akkunoistaan valoa säteillen kyntää järkkymättömän varmana valtameren aavaa ulappaa.