Surman omiksi joutuneiden joukossa mainitaan kolme palanutta, nim. rehtori Höckert Pietarsaaresta sekä Österbotten’in koneenkäyttäjä Johansson ja lämmittäjä Bange. Molemmat jälkimmäiset olivat työvuorossa konehuoneessa ja kuolivat sankareina vartiopaikallaan. 13-14 henkeä hukkui, m.m. konsuli Malmin (tunnetun suurlahjoittajan) puoliso Pietarsaaresta, rouva Wallenius Oulusta ja laivan ravintoloitsijatar neiti Holmudd. Eräs äiti, jonka neljä lasta hukkui ja jonka nimestä ei saatu tietoa, kuoli yön kuluessa sen perheen luona Reposaaressa, joka oli ottanut hänet hoivaansa.
Syynä tulen irtipääsyyn oli muuan erääseen Kristiinankaupunkiin matkalla olevaan laivanmiehistöön kuuluva mies, joka huolimattomuudessaan oli viskannut palavan paperossin tervattujen tappurapaalien viereen. Muuna lastina oli jauhoja ja n. 120 laatikkoa tulitikkuja. Tuli levisi sellaisella vauhdilla, että muutamassa silmänräpäyksessä suurin osa kantta oli liekkien vallassa.
Reposaaressa kerättiin kohta raha-apua varattomimmille pelastuneista. Höyryl. Aavasaksa Turusta lähetettiin heti tiedon sinne tultua noutamaan haaksirikkoisia sekä hinaamaan hiiltynyt ja savuava laivanhylky Reposaaren laivasiltaan.
Yleisiä tulipalonsyitä merellä.
Aivan samanlainen alku lienee ollut höyryl. Bore I:n palolla Helsingin satamassa kesällä v. 1915, vaikka tämä laiva oli silloin satamassa ja tuli pääsi irti rannalla olevasta tavarasuojasta, jossa jotkut tupakoivat poikanulikat olivat samoin sytyttäneet tappurapaaleja tuleen.
Toisinaan ei tulipalon syynä tarvitse olla huolimaton tulenpitely, eikä edes sen tarvitse olla ihmisten tai koneiden aiheuttama, vaan lastin laadun ja sälytyksen. Palo-öljyä ja ruutiakin vaarallisempia tavaroita ovat kivihiili ja puuvilla. Eräänä vuonna hävisi tietymättömiin 32 Englannin satamista lähtenyttä hiililaivaa, joista täysin varmasti tiedetään kymmenen palaneen poroksi merenselällä, ja hyvällä syyllä voi päätellä useimpain toistenkin perineen saman kohtalon. Nimenomaan hieno kivihiilipöly on kuumetessaan erikoisen tulenarkaa; ja kun sitä ruvetaan vedellä valelemaan, syntyy miltei silmänräpäyksessä myrkyllistä kaasua, joka on tukahduttaa sammuttajat. Samoin on puuvillan laita. Jos sitä lastataan laivaan hiukankaan kosteana — sateen kastuttamana tai muuten — ja se sitten tiheään ahdettuna kuivaa ja joutuu lisäksi vielä koneiden lämmön ulottuviin, voi se syttyä aivan itsestään. (Puuvilla onkin erinomaisen herkkää palamaan; siitähän kemiallisin liuoksin valmistetaan pumpuliruutia, joka on äärettömän paljon voimakkaampaa kuin tavallinen musta ruuti.)
"Tulipalosta ja valkeanvaarasta, vedenhädästä ja pahasta äkillisestä kuolemasta varjele meitä, laupias Herra Jumala!" oli vanhassa virsikirjassa rukous. Kaikki nuo peljättävät vaarat voivat uhata aivan yhdenaikaisesti, kun laiva syttyy merellä palamaan.
XV LUKU
Ihmelaivan perikato.
Titanicin mittasuhteet, varustukset ja mukavuudet. — Kuoleman matka: Huoleton alku; Langattoman lennättimen varoituksia; Yhteentörmäys jäävuoren kanssa; Ensi vaikutelma Titanic'illa; Pelastustoimiin ryhdytään; "Naiset ja lapset ensin!"; Hämminkiä ja hyvästijättöjä; Konehuoneissa; Kipinäsähkötyksen sankarit; "Lähemmäs Sua, Jumala…"; Pelastuvia ja hukkuvia.