Siperian asutushistoria on hyvin monivaiheinen. Siperiaan on Venäjältä käsin tullut siirtolaisia, kolonisteja vapaaehtoisesti, komennettuina tai houkuteltuina. Mutta ne ovat kumminkin olleet vapaita, jotka ovat nauttineet hallituksen myötätuntoa ja kannatusta. Siirtolaisia sinne on vielä tullut melkein kaikista Euroopan maista seikkailun halusta, rikastumaan, ansaitsemaan. Ja Aasian muista osista on sinne tulvinut ihmisiä työnansioille. Mutta sitten on sinne tullut äärettömät määrät ihmisiä pakosta, vasten tahtoaan. Ja siten Siperiasta on tullut karkoitettujen, tuomittujen, onnettomien maa, se maa "jonka paljas nimi jo hirvittää".
Siperian karkoitushistoria on vanha, laaja ja moninainen. Sen tutkiminen vaatisi vuosia ja siitä voisi kirjoittaa laajoja teoksia. Ja vielä laajempia teoksia voisi kirjoittaa karkoitettujen tuskista, kärsimyksistä ja mielen kaihosta. Seuraavassa vain muutamia hajanaisia piirteitä siitä, mitä itse tulin näkemään ja ensi kädessä kuulemaan. Melkoinen osa Siperian valistuneempaa väkeä on jollain tavalla karkotettuja tai elleivät he, niin heidän isänsä tai isoisänsä. Jos sanot olevasi karkotettu, ei se millään tavalla herätä huomiota.
Karkotuksessa on hyvin monta astetta ja muotoa. Korkein muoto on seuraava. On korkea virkamies, hän on jollain tavalla epämukava. Häntä ei moitita mistään, ei syytetä, ei tuomita. Kaukana siitä, hän saa kunniamerkkejä, kiitoskirjeitä ja hyvän viran, ehkä entistä paremman. Mutta tämän hyvän viran saa hän Siperiassa, paikkakunnalla, jonne hän ei tahtoisi mennä ja josta hän ei omin lupinsa pääse pois. Jo aikoinaan lähetettiin Suomen historiassa tunnettu Speranski korkeaan virkaan Siperiaan — vasten tahtoaan. — Irkutskissa oli kenraalikuvernööri von Piltz. Hän oli keisarin persoonallinen ystävä, hoviherra. Mutta hän oli luterilainen, saksalaista alkuperää, von, oli mukavaa saksalaissodan aikana lähettää sellainen herra vähän kauvemmas, jotta hänestä vähemmän kuulisi, ja hänestä tehtiin Irkutskin kenraalikuvernööri. Hän oli muuten lajissaan venäläisen ylhäisen virkamiehen perikuva. Muudan alempi virkamies oli saanut tehtäväkseen valmistaa mietinnön jostakin. Hän pani siihen paljon työtä, harjoitti perinpohjaisia tutkimuksia ja kirjoitti laajan, etevän esityksen. Saatuaan sen valmiiksi meni hän kenraalikuvernöörin luo. Kun hän oli jonkun aikaa lukenut sitä kenraalikuvernöörille, sanoi tämä: "te ette näy vielä olevan oikein perillä asiassa, kun te tarvitsette noin kauhean paljon sanoja asianne esittämiseksi. Miettikää sitä vielä yksi kuukausi ja tulkaa sitten minun luokseni."
Samaan aikaan kuin v. Piltz tuli Irkutskiin oli Tchitassa kuvernöörinä kansan suosima kenraali Kiaschko; hän oli toisenlaatuinen mies, suora, rohkea ja itsenäinen. Piltz lähti kerran Tchitahan tarkastusmatkalle. K. sai siitä sähkösanomalla tiedon, hän otti mukaansa virastonsa osastopäälliköt ja matkusti äärettömän lääninsä toiseen reunaan hänkin tarkastusmatkalle. P. odotettuaan muutamia päiviä Tchitassa palasi tyhjin toimin Irkutskiin. Mutta joku aika sen jälkeen sai Kiaschko entistä paremman paikan Kasanissa.
Samaan aikaan kuin Piltz oli kenraalikuvernööri, oli kuvernöörinä
Jugan. Hän oli myös luterilainen ja synnyltään virolainen.
Tämä on hienoin ja korkein muoto karkoitusta.
Minun ystäväni tohtori Bergman, tuo herttainen mies, oli Siperian etevin lääkäri, monipuolisesti kykenevä ja käytetty mies. Hän oli ollut Irkutskissa muistaakseni 17 vuotta, hänellä oli siellä suuri oma sairashuone. Mutta hänen nimensä oli von Bergman, hän oli kuuluisan saksalaisen lääkärin veljenpoika, hän oli Irkutskin luterilaisen, saksalaisen seurakunnan esimies, "presidentti". Joku ilmiantoi hänet. Häntä ei mistään syytetty, vielä vähemmän tutkittu. Hänelle annettiin kenraalin arvo ja univormu, mutta hänet lähetettiin Tchitahan hyvään ylilääkärin virkaan. Eikä hän päässyt sieltä pois ennenkuin vallankumouksen jälkeen. "Minun, jonka paikka olisi rintamalla, joka tahtoisin ja osaisin tehdä leikkauksia ja hoitaa haavoitettuja, täytyy istua täällä ja kirjoittaa zetteln — kaavakkeita", sanoi hän minulle.
Tohtori Schwalbe oli nuori kiltti lääkäri Tartosta. Vähän ennen sodan alkamista oli hän tullut lääkäriksi johonkin rykmenttiin ltämerenmaakunnissa. Kun sota alkoi lähetettiin rykmentti sotaan, mutta S. lähetettiin virkaan Siperiaan. Ja aina puolen vuoden perästä hänet siirrettiin uuteen paikkaan. Siten hän oli jo ehtinyt kiertää Siperiaa aika lailla kun minä häneen tutustuin.
Sitten tulee varsinaisten karkotettujen suuri joukko. On suuri erotus karkoitetun, administratiivisen ja poliittisen välillä, administratiivisen ja tuomitun. Administratiivinen on virallisesti määrätty asumaan jossakin määrätyssä läänissä, kaupungissa, kylässä. Useimmiten joku kuvernööri saa mielensä mukaan määrätä, missä karkoitetun pitää olla. Tavallisesti häntä ei ole tutkittu eikä tuomittu. Paraimmassa tapauksessa hän saa itse lähteä, tavallisesti hänet viedään. Ja hän on kokonaan mielivallasta riippuvainen. Kuvernööri saa hänen suhteensa tehdä mitä hän tahtoo. Yhtä hän kumminkaan ei saa tehdä, kuvernööri ei saa olla liian laimea, liian hyvä hänelle, sillä kuvernöörikin on urkkijain ympäröimä. Administratiivista seuraa virastosta virastoon syytösvihko, mutta useimmissa tapauksissa hän ei saa koskaan tietää, mitä siinä on. Kun sain paluuluvan, näin "natshalnik militsiin" käsissä oman syytösvihkoni, oli siinä suurta ja pientä paperia, mitä niissä seisoi, siitä ei minulla ollut aavistustakaan. Perästä päin olen kumminkin saanut siitä jonkunverran tietää toisia merkillisiä teitä.
Tavallisesti karkoitettu saa matkustaa etapin kanssa. Semmoisesta matkasta on suomalainen lukija ollut tilaisuudessa muualta lukemaan. Minä siitä säästyin lähinnä vaimoni ja parooni Bruunin ponnistusten kautta.