Vallankumouksen jälkeen hänet vapautettiin, vaikka hän ei aluksi vielä saanut lupaa matkustaa kotiin. Eräs perhe minun tuttavistani otti hänet luokseen asumaan. Siellä hänet varustettiin vaatteilla ja häntä hoidettiin hyvin. Siellä minäkin häneen tutustuin.
Samalla kertaa kuin häntä etapin kanssa kuljetettiin, tuotiin Siperiaan kolmattakymmentä henkeä, naisia ja lapsia, joita kaikkia syytettiin spiooneiksi. Lapsista olivat muutamat niin nuoria, että oli mahdoton ymmärtää, kuinka he olisivat voineet olla vakoilijoita. Muudan talonpoikais-nainen oli kysynyt: "sanokaa minulle, mitä merkitsee sana shpioon, minä en tiedä mitä se on ja he syyttävät minua shpiooniksi". Vankilassa sai hän kokea paljon kovaa, likaisuutta, syöpäläisiä, ahtautta, huonoa ruokaa, tylyä kohtelua, ja "paljon sellaista, jota minun ei sovi näin seurassa kertoa".
Kun minä kävin samaisessa perheessä, jossa hän asui, jäähyväisillä, pyysi hän nähdä sitä passia, jonka minä olin saanut. Siinä seisoi, että minä, administratiivinen, sain mennä mihin halusin ja oleskella missä halusin koko Venäjän valtakunnassa. Minun passini herätti hänessä ääretöntä ihastusta. Ilmeikkääseen venäläiseen tapaansa hän siunaili ja uudestaan siunaili sitä lukiessaan "booshe moi, booshe moi", pani kätensä ristiin, heilutteli päätään silmät suurina, katse ylös luotuna. Kolmeen kertaan hän uudestaan pyysi katsella minun passiani. "Onko todellakin Venäjällä tullut se aika, jolloin administratiivinen, ajatelkaa ad-mi-nis-tra-tii-vi-nen saa matkustaa minne tahtoo ja oleskella missä tahtoo."
Sitten hänkin sai passinsa kuntoon ja me matkustimme samassa junassa pois Siperiasta ja Aasiasta kohti uusia tietymättömiä kohtaloita.
Poliittisiksi sanotaan sellaisia, joita on syytetty jostain poliittisesta rikoksesta ja sitten tuomittu: vankeuteen tai karkoitettaviksi johonkin syrjäiseen paikkaan, määrävuosiksi tai elinajaksi. Poliittiset itse pitävät itseään hienompana ja korkeampana luokkana. Heidän joukossaan on monenlaisia ja kovia kärsimyksiä ovat useimmat heistä saaneet kokea. Monet heistä ovat sortuneet henkisesti ja ruumiillisesti. Mutta toiset ovat kovimmissakin kohtaloissa jaksaneet säilyttää äärettömän uskon ihanteisiinsa.
Kaukana Jenisein varrella lähellä Jäämerta eli poliittinen karkoitettu pienessä laudoista, risuista ja turpeista tehdyssä mökissä sivistymättömän naisen kanssa. Vuosikausiin hän ei saanut sanomalehtiä, tuskin mitään viestiä maailmasta. Ja kuitenkin paloi hänen silmissään tuli, jota eivät mitkään kärsimykset olleet voineet sammuttaa. Hän uskoi ja odotti sitä suurta venäläistä vallankumousta.
Minä en joutunut suoranaiseen yhteyteen poliittisten kanssa, mutta kyllä "entisten poliittisten" ja heidän jälkeläistensä. Useimmat Siperian paraimmista ovatkin entisten poliittisten jälkeläisiä. Sanotaankin, että Siperialla täytyy olla loistava tulevaisuus edessä sivistysmaana, sillä sinne on kätketty niin paljon intelligenssia. Kuulin paljon heistä puhuttavan.
Irkutskissa illan hämärissä tuli tuttavaan taloon rouva, talon seurustelupiiristä.
"Täällä on kolme nuorta neitosta, sivistyneitä naisia. He ovat istuneet muutamia kuukausia vankilassa Irkutskissa ja nyt heidät on määrätty matkustamaan Jakutskiin 3000 virstaa, kauheassa pakkasessa hevoskyydillä etapin kanssa. Heillä on ohuet kesävaatteet, ei päällyskenkiä, ei kunnollisia päällysvaatteita. Meiltä saadaan yksi turkki, olisiko teillä jotain antaa, vaikka joku villaröijy." — Ja niin varustivat rouvat hiljaisuudessa ja suurella kiireellä tyttöparat kamalalle matkalle. Eivätkä ne tytöt olleet ainoat, joita piti varustaa.
Kuulin sekä Irkutskissa että Tchitassa mainittavan neiti Nelsonin nimen. Ihmiset tulivat totisiksi kun se nimi mainittiin, alkoivat kuiskailla keskenään. En koskaan päässyt perille, mitä hän oli tehnyt ja miten hänen oli käynyt. Sen vaan käsitin, että Jakutskiin hänet oli lähetetty ja sieltä vielä kauvemmas.