[7], [8] Metafora.
[9] s.o. Telemachos, vrt. Homer. Od:. 4. 44-47 71-75. Usein Lukianos näin viittailee tuttuihin juttuihin, tai sovittelee esitystänsä elvyttääkseen siihen pikku-jutelmia.
[10] Puhujan puolesta.
[11] Kuulijain puolesta.
[12] Congeries.
[13] Viljalti vertausta. Kauniit elokuvat elvyttävät esitystä. Oikein runollisen viehättävältä tuntuu tuo puheen kajahtelu komeassa salissa.
[14] Elävä havainnollinen esitystapa.
[15] Vrt. Hom. Iliad. 19: v. 15-23. Taaskin jutelma vertuukuvana. Samoin kohta toinen.
[16] Platonin Faidron sisällys lyhyesti mainittu. —
[17] Lukianon maiseman ihanne: varjoisat kukkanurmet puineen ja lorisevine kirkkaine virtoineen, laululintuineen niin monin paikoin. Häntä, kuten antiikkia yleensä, viehätti maiseman hiljainen sulous (amoenitas), ei romantillinen jylhyys ja komeus.