— Tuoll' laitumilla laumat käy.
— Ne multa rauhan saa.
— Minua Herra armahti:
— Niit' tahdon armahtaa.
— Mä vuorten rintehiltä vain
— Saan niukan ravinnon.
— On yrtit, heelmät ruokanain,
— Ves' juomanani on.
— Käy, vieras, huoles heitä pois
— Ja mustat murehet!
— Maan lapsen tarpeet vähät on
— Ja lyhyt-aikaiset.
Niin lempeet oli sanat nuo
Kuin kaste taivainen,
Ja nöyrin mielin matkamies
Nyt seuras mökillen.
Syvällä syliss' erämaan
Pien' mökki piilee tuo.
Ja turvan, levon rauhaisan
Se eksyneelle suo.
Ei vartijoita varastot
Vähäiset kaipaakaan:
Siell' oven aukas vieraillen
Puusalpa heikko vaan.
Jo lepoon kutsuu illansuu.
Nyt tulta takkahan!
Ja ehtoollista erakko
Käy rakentamahan.
Hän leipää, hedelmiä tuo
Hymyillen pöytähän,
Ja pitkän illan ratoksi
Satuja kertoo hän.
Ja lattialla leikkiään
Lyö kissa kehräten,
Ja sirkka laulaa raossaan,
Tuli räiskii iloinen.
Mut vieraan kasvot yhä vaan
Hymyä vaille jää.
Suru painaa häntä syvä niin…
Hän itkuun hyrähtää.