Ja syvä suru täytti myös
Erakon sydämen.
— Mikä huoli rintaas rasittaa?
— Oi virka, poikanen!
— Läksitkö linnain loistavain
— Sä huolta karkuhun?
— Vai ystävätkö pettivät,
— Vai petti armas sun?
— Voi, rakkauden riemu on
— Niin halpaa, haihtuvaa.
— Mut kahta halvempi on hän,
— Ken sitä armastaa.
— On nimi vain tuo "ystävyys",
— Se tyyten tenhoo sun,
— Ihanaan uneen painaa, mut
— Herättää itkuhun.
— Ja rakkaus pelkkä hely on,
— On lelu tyttöjen.
— Kenties se viihtyä vielä vois
— Pesässä kyyhkysten.
— Hyi poika! Huoles heitä pois!
— Älä luota naisiin! — Sen
Kun lausui hän, niin puna nous
Jo pojan poskillen.
Ja kas! Uus kauneus elähti
Nyt vieraan kasvoihin,
Niin ihana kuin aamun koi
Ja yhtä kerkeekin.
Mitä tietää katse karttava
Ja povi aaltoisa?
Kas! Poika lempiväinen tuo
On — impi ihana!
"Voi, kurjalle sä anteeks suo!"
Huus' impi tuskissans'.
"Tän huoneen saastutin mä, voi,
Miss' asut Herras kanss'!
"Mun tyttö raukan lempi vain
Se saattoi kulkemaan.
Ha'in rauhaa, mutta löysinkin
Mä epätoivoa vaan.