— Muistelen kumminkin, että hänellä oli iso arpi toisessa silmäkulmassa.
— Suokaa anteeksi, neiti, — keskeytti Jenkinson, joka oli saapuvilla, — mutta olkaa hyvä ja sanokaa, oliko miehellä oma punainen tukka?
— Luullakseni oli, — vastasi Sofia.
— Ja te, armollinen herra, — kysäisi mr Jenkinson, kääntyen sir Williamin puoleen, — huomasitteko, että hänellä oli hyvin pitkät jalat?
— En osaa sanoa, — virkkoi baronetti, kuinka pitkät ne olivat, mutta nopeasti ne liikkuivat, sen tiedän, sillä pakoon hän minulta pääsi, ja siihen en luulisi koko valtakunnassa kenenkään muun pystyvän.
— No niin, armollinen herra, — huudahti Jenkinson, — minä tunnen hänet! Se on varmaankin sama mies: Englannin nopein juoksija, joka on voittanut Newcastlen kuuluisan Pinwiren. Hänen nimensä on Timoteus Baxter. Minä tunnen hänet perin pohjin ja tiedän hänen nykyisen olopaikkansakin. Jos teidän armonne suvaitsee käskeä ylivartijan lähettämään kaksi miestä minun kanssani, niin minä lupaan tuoda hänet teidän luoksenne vähintänsä tunnin perästä.
Lähetettiin sana ylivartijalle, ja hän tuli silmänräpäyksessä. Sir
William kysyi, tunteeko hän häntä.
— Kyllä, armollinen herra, — vastasi kysytty, — hyvinhän minä tunnen sir William Thornhillin, ja ken häntä osaksikin tuntee, se tahtoisi tuntea häntä yhä enemmän.
— No niin, — sanoi baronetti, — minä pyydän nyt, että te minun edesvastauksellanne sallitte tämän miehen lähteä kahden palvelijanne kanssa asioille. Ja koska minä olen valtuutettu rauhatuomariksi, niin minä puhun teidän puolestanne.
— Teidän lupauksenne on riittävä, — vastasi ylivartija, — ja jos minutinkan verran ennakolta annatte minulle viittauksen, niin saatte lähettää heidät ympäri koko Englannin, minne vaan suvaitsette.