Tuonpa näki tuvan tytti Ikkunalla istuessa, Kohta kävi itkemähän, Tuota tuon valittamahan: "Oi kuu oisin onnelassa, Käveleisin kestilässä, Kuningaissa kuljeskisin, Autuissa asteleisin; Hyvä oisi eleä päivä, Ihannapa ilta saaha, Mettä söisi, oltta joisi, Nukkusi ja uneleisi, Noustaessa näytteleisi, Silkit päällä sihahtaisi, Kullat korvan kutisisi."
Meni aikoa vähäisen, Pirahteli pikkaraisen, Jo on kaari kadonnunna, Kaunis impi kaaren päältä. Mutta taivon tippuessa, Suloisesti sadellessa Ääni kuuluu kummallinen, Hiljainen järven päästä: "Tästä olin kainu impi Yllä päivän pelaamassa, Liki taivon laulamassa — Tulin tänne kotihini, Rauhaisehen rantahani. Onpa tässä kaunis lampi, Tyyni selkä, kulta-niemi, Se kuun katseleevi Ja tähdet tieteleevi — Luoda taivon taiteleepi."
Sulho.
Tässä istun yksinäni, Venno kattelen rannassa Kuinka kaunis on kevät-ilta Ja kuin järvi on rauhassa.
Kulta nukkuu aittoessa Tuolla toisella puolella, Jospa ääntyen huuteleisin, Kohta oisi hän rannalla.
Venoisen hän päästeleisi, Kaunis luokseni tulisi Rakkaudesta haastamahan Eikä vanhat nuo kuulisi.
Toki uno kulta turva, Lempi lintuinen pesässä, Nuku rauhaisna empä yössä Taida lepoa häiritä.
Tuosta häät jo likenevi, Kuitse joutuupi Juhannus, Sitte jos tuo ei tuoni liene Nukut luona o lempeys!
Metsä.
Nostavaa on astua Ihmehellä salolla, Jossa hongat kasvelee, Tervehenä elelee.