Viherjä on alla maa Vakasien juurilla — Yh'on rauha asuva Alla mäen, lonnossa.
Lapsensa murhaaja.
"Oi nyt ompi valju yö Ja ei nyt kuukan paista, Kaikki suree — ihme työ Joll'ei oo toista laista, Oh! sä emo tuhonen Min' teit sä sokeanna? Ja missä on nyt pienonen, Jon' sait sä siunattunna?
Missä on nyt veresi Ja missä luusi polvi? Itke silmä — vetesi Se ompi lian tulvi! Missä on se henki nyt, Ja missä sielun pilke, Jon' oil' Herra antanut — Miss on se taivon tilke?
Oi kuin yössä muistutti Se sua monta kertaa: Katso hyvin lastasi Ei kullat oo sen vertaa — Sinä raukka päivällä Ett sitä muistanunna, Olit kauas kylällä Ja lapsi unohtunna.
Ja tokko pesit pientäsi? Myös koira pennun pesee Ja yskä jos se vaivasi — Niin sinä uotit kesee, Kuhunka se sairas nyt, Sen häly sinun polki, Nyt sä oot sen peittänyt Ja tuhon tehnyt julki.
Voipa Herra tutkiva En löydä mä nyt rauhaa, Pääni ompi paahtava Ja sydämmessä pauhaa, — Perihimmän käskysi Mä olin rikkonunna, 'Maata täyttää' sanasi, Mä olin polkenunna."
Niinpä emo itkelee Ja polttavanna yössä Sinne tänne kiitelee Ja rintansa on hiessä, Viimme juuttui vedelle Ja jättihikse sinne — Kuten tuli sammusi Ja kuluis yöstä rinne.
Aunon koetus.
Auno: