Mikset sinä rahakasta kultaseni naina, Hyvä olis eleä kun oisit rikkahanna, Otit köyhän omaksesi saatpa työtä tehdä, Pisaroita otsastasi illan, aamun lähtä.
Pietari:
Sulo ompi työtä tehdä, se on sinun eestäis, Väkevyys tuo rummihini jopa työnki kiistäis, Vaan kun ompi lempyestä mikä kasvanunna, Siit'on uusi sydämmelle sulo karttununna.
Auno:
Toki katso toinen käypi yhä kestilöitä, Sinä olet niitylläsi tahi raadat soita, Eikö onni oleleisi sulla Appelassa, Nytpä päivä sulla kuluu aina ikävässä.
Pietari:
Eipä siinä ikävä, joss' Herran päivä paistaa, Jossa lähde terveyttä, ilma sulon loistaa Ja kun tulen pirttihini, onko maailmassa Semmosia iloja kun ompi mulla tässä?
Auno:
Vaan kun kerran työsi teko halveaksi menee, Pakas viepi vähät riistat, halla touon panee; Pettuapa sillon tulee talvipäivän purra, Eikö sua mure vielä sillonkana murra?
Pietari: